tiistai 17. huhtikuuta 2012

Olen muuttunut sähköpostikyborgiksi. Maileja tulee ja menee, koostan niistä uudelleenlähetettäviä kokonaisuuksia, leikkaan ja liimaan, naputan ahkerasti, maanisesti ja väsyneesti kummallisiin vuorokaudenaikoihin. Kompastelen yksinkertaisissakin lauseissa, hukkaan isoja kirjaimia, pilkkuja, ajatuslankoja ja kokonaisia merkityksiä. Unohdan enimmäkseen olevani ihminen.

Eilen käytin viisi tuntia kolmen järkevän lauseen keksimiseen. Sijoitin ne sähköpostiin, ja tuloksena sain koneen lähettämän lomaviestin bittibumerangina takaisin. Kolme järkevää lausettani ovat uponneet nyt kohteeni lomapostien suohon, jossa ne eivät enää kahden viikon kuluttua marinoiduttuaan satojen ja satojen samanlaisten kanssa herätä muuta kuin kyllästymistä. Asian korjaamiseen tarvitaan ehkä vielä uusi sähköposti, ja siihen kerrassaan loistavat, kylmän kirkkaat lauseet.

7 kommenttia:

  1. Tiedätkö - ellet, ei se vikasi ole - että tietokoneiden dinosaurusaikana Sähköposti oli suurta ylellisyyttä. Dos-tasolla, ja sen aikaisilla tietoliikenneyhteyksillä (ohoh, onpas pitkä sana), sähköpostin virittäminen - semmoiseksi, että se toimisi - oli gurujen hommaa. Niinpä (tämä on tosi juttu) Petteri Järvinen kertoi että hänelle eräs Rouva reklamoi siitä että hän, ohjeiden mukaan (sic?) "pisti kirjeensä tietokoneen lerppuasemaan mutta ei se siitä minnekään lähtenyt"...

    Ps. Ennen "korppuja" eli 3 1/2 levykkeitä oli 5 1/4 "lerppuja". (Se oli se kita siinä tietokonekaapissa joka koko ajan katsoi sinua kuin olisi halunnut sanoa että "anna mulle lisää pureskeltavaa"...)

    Pss. Kirjeen kirjoittamisessa kivointa on panna se kuoreensa, kun se on valmis, nuolla postimerkki päälle, ja lähettää. (Kyllä vastauksetkin tuntuvat lämpimiltä.)

    VastaaPoista
  2. Korppuja olen käyttänyt minäkin, ja pelannut Commodore 64:lla.

    Nyt taitaa olla ylellisyyttä ne viikot, kun sähköpostia ei tule tai sitä ei tarvitse lukea. Sellainen aika taitaa koittaa tuossa kesälomalla.

    Jaa, nyt kun ajattelen asiaa, niin olisin voinut laittaa edellisiin faktoihin, että en tykkää nuolla postimerkkejä, ja minulle oli suuri valaistuksen hetki, kun sain tietää, että on olemassa toimistokäyttöön tarkoitettuja sieniä ja kyniä, joilla postimerkit ja kirjekuorien liimat voi kostuttaa. Tietysti tarrapostimerkki on säästänyt paljolta.

    VastaaPoista
  3. Kirjeet, kirjeet ovat toinen maailma, Annikki. Sähköposti on... pölötystä. Ajattelepas, että jos olet todella pihkaantunut johonkin tyyppiin (esimerkiksi minuun) niin lähettäisitkö hänelle alumiinisia tekstiviestejä? Et. Vaan lähettäisit hänelle kirjeitä jotka

    http://www.youtube.com/watch?v=nrU0xBc5qwU

    http://www.youtube.com/watch?v=KKcCaCgMLBE

    Paul Anka - joka ei ole sukua Aku Ankalle - kirjoitti ja sävelsi nuo. Minusta tämä on upeaa - kyse on parikymppisestä kanadalaisesta amiksesta... aivan upeaa runoutta.

    Voi että.

    VastaaPoista
  4. Niin lähettäisin.

    Minulla on nippu ihan oikeita kirjeitä, jotka varastin siltä, jota joskus rakastin, ja jolle kirjoitin melko aikuisena Japanista pitkiä kirjeitä. En pysty niitä vielä itse lukemaan, mutta en halunnut niitä hänelle jättää, enkä tahdo niitä tuhotakaan, koska minä silloin olen niissä. Voi, miten paljon niihin silloin pistin, ja ikävä kyllä turhaan. Hän ei saavuttanut minua, vaikka sitä toivoin. Se oli raaka hetki elämässä. Pitäköön omat kirjeensä, ne minä vaihdoin omiini, ja.. no omissani on jotakin mukana, hänen kirjeitä en kaipaa. Kaipaan itseäni.

    Siitä olen samaa mieltä, että sähköposti on pölotystä. Siksi teen niin paljon kirjoitusvirheitä. Ja sähköpostit voi milloin tahansa deletoida, kirjeitä en voi.

    Toivon, että joku minut vielä tavoittaa, ja minä hänet. Ja niin on hyvä.

    Paul Anka ei näytä niin yksinäiseltä pojalta kaikkien noiden ihailijoiden ympäröimänä.

    VastaaPoista
  5. Olen kirjoittanut muutaman kauniin kirjeen. (Joita tuuli ei ole vienyt mukanaan.) Erään kerran onnittelin ystäväperhettäni jolle oli tupsahtanut vastasyntynyt lapsi, tyttö; vertasin häntä alppiruusuun. (Joka on sitkeä, vain vähän aikaa kukkiva, kasvi.) Se OLI kaunis kirje.Ja myöhemmin kuulin että äiti oli kehystänyt kirjeen ja pannut vauvelinsa kehdon yläpuolelle. Ajattelin (ja olin onnellinen) että "sanoilla on merkityksensä".

    Ei niillä ole!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämämme on... kuin kissa. Se tassuttelee luoksesi, katsoo Sinua silmiin, "yhmyh", ja kävelee sitten muualle.

      Rakastan kissoja.

      Poista
    2. Oletko kuullut siitä legendasta, että yhdelle kissalle annetaan kerran tuhannessa vuodessa kyky puhua. Mitähän se sanoisi?

      Hiivatti, kun kissa ei olisi niin haisuli, niin tahtoisin ottaa sellaisen tänne asumaan. Japanilaisen kolmivärisen kissan, jolla on tupsuhäntä ja kapeat kasvot.

      Poista