maanantai 14. marraskuuta 2011

Taas on viikko kulunut. Näissä päivissä on jotakin sellaista, etten saa ohi vilistävästä ohuesta nauhasta kiinni. Päivänvalo on pitkä kapeneva kiila, jota maankuori jauhaa ohuemmaksi ja ohuemmaksi. Kuu tuntuu nousevan pystysuoraan ja nopeasti taivaalle.

Näen niin paljon painajaisia, että lakkasin nukkumasta pimeässä. En tahdo herätä niin, etten tiedä missä olen ja mitä vuotta elän, kuka olen ja ettei silmäluomilla näkemäni ole totta. Niinpä avaan silmät monesti yössä ja verhot ovat paikoillaan, nurkassa on nahkainen matkalaukku ja pieni valaisin kelmeilee lattialla rumaa keltaista hämäräänsä. Laukussa on galaksien mittoja ja etäisyyksiä, ja ne ovat hautuneet siellä jo kauan.

5 kommenttia:

  1. jos poliisi nappaisi minut kultakaupan edestä kädet täynnä varastettuja koruja ja sulkisi selliin, suuttuisin ehdottomasti. taustan täytyisi nimittäin olla jotain sellaista, että olen lorvinut kadulla tavanomaisessa ajatuksettomassa tilassani ja osunut paikalle, kun poliisiauto säikäyttää ryöstäjän. hän on paiskannut saaliin syliini ja paennut.

    olisin tietysti syytön, mutta näyttäisin syylliseltä.

    VastaaPoista
  2. äh,

    edellisestä viestistä jäi alku pois.

    siis:

    minäkin olen nähnyt poikkeuksellisen paljon painajaisia. viime yönä ryöstin kultasepänliikkeen ja olin juuri pääsemässä pakoon, kun kompastuin omiin jalkoihini.

    todellisessa elämässä, jos poliisi nappaisi . . . .

    VastaaPoista
  3. Kertookohan se mistään, että en ole koskaan nähnyt unia rikoksista? Näen synkkiä unia, joissa kauhu on usein enemmän psykologista kuin todellista: ahdistava tunnelma, jadenvihreitä kosteita kaakeleita, mustia järviä, liskoksi muuttunut mies jne.

    Ihanan harakkamaista tunkea kimmeltäviä koruja taskut täyteen. Seuraava vaihe olisi varmaan ollut koikkelehtia risupesään ja levitellä ketjut ja sormukset sinne tänne oksiin roikkumaan. Sieltä poliisi löytäisi varkaan paistattelemassa kullan loisteessa.

    VastaaPoista
  4. Minä näen usein unia tehtaista. Joissa kaikki on... suurin piirtein, päin persettä. (Esimerkiksi, kun sieltä lähtee pois, eksyy. Tai yhtä äkkiä venäläiset pommikoneet alkaa pommittaa...) No, yleensä unessa teen siellä duunia. Mutta aina kun saa paperiradan päälle, se menee poikki... siitähän syntyy kamala hässäkkä. Ja, kun sen saa takaisin formaattiin, niin se menee taas poikki... Arvaa, alkaako vituttaa? Alkaa. Koko yö on samaa kamppailua. Se pikku hiljaa kyrsittää ihmistä! (Etenkin, kun meinaa lähteä pois tehtaalta, niin venäläiset pommikoneet pommittaa sua päähän?)

    Joskus on ihana herätä.

    VastaaPoista
  5. kuulostaa sellaiselta stressiunelta: ulkopuolelta pakotettu tehtävä vain jatkuu ja jatkuu, ja homma kaatuu niskaan kerta toisensa perään. tilanteesta ei pääse pois, jos yrittää, vielä pahempia asioita tapahtuu (pommikoneet).

    joskus näen niin vilkkaita seikkailu-unia, että olen ihan uupunut aamulla: eihän siinä ehdi levätä, jos koko yön on vaeltanut vieraalla planeetalla tai roikkunut liaaneissa tummanvihreässä viidakossa. silloin sanon itselleni, että nyt en tahdo nähdä unia vähään aikaan - enkä näe. (tai näen kyllä, mutta en muista niitä enää, ja lepään paremmin)

    VastaaPoista