Annikin

Kerran minulle myytiin väärä lippu, eikä yhteysjunia ollutkaan. Istuin Hinenon asemalla yöllä tietämättä milloin juna tulee vai tuleeko koskaan. Ketään ei ollut lähimaillakaan, asema oli hiljainen pysäkki Ōsakan suburbiassa. Keltainen lamppu paloi pimeässä. Yö viileni vasta hiljalleen ja kaukana näkyi asuntojen valoja harvakseltaan. Yhtä hyvin olisin voinut istua kuun pinnalla, niin irrallaan tuntemastani maailmasta olin; nykyhetki oli sijoiltaan nyrjähtänyt, tahdista tipahtanut odotus, kunnes maailma palaisi. Aikanaan asemalle lipui äänetön lähijuna. Kiipesin kyytiin, kun en muuta osannut. Junassa ei ollut muita matkustajia.