maanantai 14. kesäkuuta 2010

Olen löytänyt unelmieni miehen. Elokuvasta. Älkääs luulko, että minä useinkin unelmoin elokuvamiehistä. En ole tehnyt sitä koskaan, paitsi nyt, kun kohtasin prinssi Albertin. En voinut arvata, että näin käy, kun vilkaisin viime vuoden pukudraaman the Young Victoria, mutta nyt en saata ajatella kuin prinssi Albertia. Viiksillä ja poskiparralla ei ole tässä merkitystä. Albert on uskollinen, lojaali, älykäs ja kirjoittaa kirjeitä. Albert tukee Victorian itsenäisyyspyrkimyksiä ja käyttää polvisukkia. Albert pitää uudistuksista ja omistaa selkärangan. Luodin ottaminen toisen puolesta oli jo vähän liikaa, mutta Albertilta sekin luonnistuu ilman teatteria.

Nyt riitti vinkujat ja marisijat, vauvat aikuisten vaatteissa, selkärangattomat nysveröt, omaa huonouttaan toisten niskaan sylkevät ja manipulatiiviset kieroilijat. Mittapuu on Albertissa, siitä ei ali limbota millään elkeellä.

6 kommenttia:

  1. eipäs naureskella siellä takarivissä, tässä on tosi kyseessä :P

    VastaaPoista
  2. Monacon prinssi Albert?

    Ps. Mikä tätä bloggeria vaivaa, kun se ei enää nykyisin muista mun kirjautumista näissä kommenttiosastoissa...

    VastaaPoista
  3. Huh hyi!

    eiku Albert von Sachsen-Coburg und Gotha 1800-luvulta.

    tähän pitää kuvitella minulle myös valtakunta, johon prinssipuolison voisi ottaa. jaan nyt näin alkuun vaikka tuon keittokomeron ja peiton.

    PS. jaa, tyhmyys vaivaa bloggeria? virtuaalidementia?

    VastaaPoista
  4. taikuri6/15/2010

    Viiksillä ja harvoilla hampailla ei ole tässä merkitystä. ;)

    VastaaPoista
  5. taikuri puhuu nyt kokemuksen syvillä rinnat -äänillä. :)

    VastaaPoista