Puiden tuoksut tekevät taskuja ympäristöönsä. Niiden kylkeen voi kävellä kiinni, mutta vieläkään ei haista mitään, mutta kymmenien metrien päässä, kun puuta ei enää edes näy, tuoksu laskeutuukin pyörteeksi keskelle ei mitään. Hetken siinä kulkee, ja sitten se on ohi. Puisto on täplitetty hajuilla, tuoksulampareilla. Toisinaan jään näkymättömään sateeseen seisomaan.
"Toisinaan jään näkymättömään sateeseen seisomaan"
VastaaPoistaVau!
Hih, "toisinaan" alkaa vähän olla minun maneeri, mutta kyllä sillä hyviä lauseita joskus ankkuroi. Mutta enpä voi väittää tekeväni asioita usein, enkä harvoin. Silloin tällöin (tokidoki) on minun aikaa.
VastaaPoista