keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Istun lattialla ja neulaan nuppineuloja pestyn ja märän hakaman laskoksiin, jotta ne kuivuisivat suoraan. Niitä menee yhteensä 42 kappaletta seitsemään. Helmaan pujotan vielä suuria klemmareita kuusi pyykkipoikien puuttuessa. En ymmärrä, miten jostakin hikisestä vaikeahoitoisesta vaatekappaleesta voi tulla niin läheinen, tai ehkä juuri siksi. En taida katsella montaakaan ihmistä yhtä suurella huolenpidolla kuin tuota kuivuvaa mustansinistä vieraan kulttuurin vaatetta. Se on minun, ja olen pyörinyt sillä pitkin pölyä ja paskaa, ja valuttanut siihen rasvaa ja eritteitä kuutisen vuotta. Se on pesty kahdesti, enkä pesekään sitä ennen kuin se alkaa haista niin pahasti, ettei haju poistu tuulettamalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti