perjantai 28. toukokuuta 2010

Postikortteja pimeästä (1)

syyskuu, vuonna 1
Hei,

täällä maa pettää alta ja murenee suurina rahisevina kappaleina tyhjyyteen. viimeinen auringonlasku on hyvin haalea ruma ruosteenpunainen. näyttää siltä, ettei se nouse enää aikoihin, mutta muistatko, miten mukavaa oli uittaa ensimmäisen kerran kevään jälkeen varpaita vedessä. täällä on vähän samanlaista, mutta varpaani uivat kylmässä mullassa. kaloilla ei ole kirkkaat silmät.

15 kommenttia:

  1. Hieno otsikko, vaikken tiedäkään mitä jatkossa tuleman pitää. Olen vähän mietiskellyt kirjeen asemaa. Se on käytännöllisesti katsoen kuollut kommunikaatiomuoto, joten kirjallisuudella olisi korjausliikkeen paikka: (lisää) kirjeromaaneja! Tai novelleja yms.

    VastaaPoista
  2. PS. Tsekkaa Jakutian aurinko, Olli Heikkonen

    VastaaPoista
  3. Surulliset nykyihmiset kirjoittavat kuolleita kirjeitä tyhjyyteen, no hauta se on sekin menneelle.

    Harmi, että kirjeitä Japanista on jo kirjoitettu. Olisi minullakin sieltä kirjeitä. Surullisia ulkopuolisia eksyneen nykyihmisen kirjeitä. ja sammakoita.

    Minäpäs tsekkaan. Kävin eilen ja toin sieltä Borgesin kuvitteellisten eläinten kirjan, Örkényn minuuttinovelleja ja Atwoodin orjattaren.

    VastaaPoista
  4. Hieno idea ja kortin sisältö... Niin, niihinhän voisi joskus vaikka kirjoittaa totuuden sen sijaan, että aina paistaa aurinko ja ilmoja pitelee. Mutta kukaan ei halua saada sellaisia kortteja.

    VastaaPoista
  5. En nyt ole varma, oletko sanonut, että pidät Leena Krohnista, vai olenko vain ajatellut, että olet ihminen, jonka pitäisi pitää Leena Krohnista. Mutta otsikosta tuli heti mieleen Tainaron, joka oli joskus kauan sitten minulle ensimmäinen Krohnin kirja. Siinähän lukijaa jää askarruttamaan erityisesti minän ja sinän suhde. Korteista aukeaa samanlainen arvoitus: kuka puhuu ja kenelle? (Jos tämä olisi Mirkka Rekolan runoutta, sinä saattaisi olla se, joka joskus olisi minä, tai se, joksi minä joskus tulee. Erottamattomat joka tapauksessa.)

    En tiedä, lähetteletkö tässä todellisia menneisyyden kortteja vai onko tämä fiktiivistä, eikä sen väliäkään. Pimeän postikortit ehkä alkavat alkusyksystä ja päättyvät toivottavasti maaliskuun valoisammalle puolelle?

    "Kaloilla ei ole kirkkaat silmät" riipaisee minua jostain syystä. Häkellyttävän hienosti sanottu.

    VastaaPoista
  6. Elegia,

    Minä ottaisin vastaan sellaisia postikortteja. Toisaalta, sellaisia saattaisin lähettääkin, jos joku ymmärtäisi korttien päälle. Se on ihan totta, että harvassa on kortinlukijat.

    Mummo,

    minulla on kauhean huono tapa puhkiselittää kirjoittamaani, joten lopetan sen tähän paikkaan. en minä tässä mitään tuhoa näe tapahtuvaksi, sellainen pimeä on sanatonta.

    tainaron on tosi hyvä (tykkään myös sanoa "ihan kiva" ja tarkoittaa sillä hyvää) kirja, eikä siitä kovin pitkä aika ole, kun aloitin sillä Krohnin lukemisen. Ja vain siksi, että siitä on olemassa myös japanin käännös, ja ajattelin lukea sen käännettynäkin (mutta käännöshän on myyty loppuun ajat sitten).

    kaloista ei ole paljoa sanottavaa. minun omat sanat tulevat hyvin hitaasti, mutta kalat tulivat hyvin nopeasti, kun lopetin. en melkein tunne niitä omiksi.

    kiitos.

    VastaaPoista
  7. Minulla oli kerran meneillään projekti, että lähettäisin kortteja satunnaisille tuntemattomille. Ilman yhteystietoja tai muuta mahdollisuutta vastata, jotain vain odottamatonta ja arvoituksellista. Luulisin. Projekti jäi lopulta määrällisesti hieman puolitiehen (ylläri).

    VastaaPoista
  8. Puolitiehen: huomasit, ettet tiedä yhdenkään tuntemattoman osoitetta?

    Siinä olisi sitten ollut vielä sellainen ongelma, että käytännölliset ihmiset eivät ymmärtäisi, että kortti on heille tuntemattomille ihmisille, vaan että se on mennyt väärään osoitteeseen. "Ai, tämmönen kortti - ja ihan väärään osoitteeseen, laitanpa roskiin/naapurin luukkuun/takaisin postiin."

    VastaaPoista
  9. Osoitteitahan on puhelinluettelot pullollaan, kyllä mä muutaman lähetin kun löysin hyllystä sellasen käyttämättömän postimerkkiliuskankin. Suunnitelmissa oli tietenkin tehdä lukuisia, ja tehdä sellaisia mitä ei heitetä roskiin ennen edes yhtä "Mitä jos..?" -ajatusta. Vaikka ei sillä väliä, vaikka heitettäisiin.
    Mutta kyllähän tuntemattoman oman nimen vastaanottajatiedoissa edes vähän pitäisi aiheuttaa päänvaivaa, että kuinkas nyt minulle tällainen ja keltä.

    VastaaPoista
  10. Ai puhelinluettelossa on nimiä ja osoitteita. niinhän se taisi ollakin.

    Hyväksi havaittu tuntematon postikorttihan alkaa sanoilla: "Olen tarkkaillut sinua kauempaa jo pitkään ja nyt minulla osoitteesi..."

    Mutta eihän se sitten jäänyt puolitiehen, jos kerran muutaman jo lähetit. Sitten poliisi tuli ja vei sinut pois pitkäksi aikaa, ainakin 15 minuutiksi ja sanoi, että ei noin saa kirjoittaa ja takavarikoi loput postimerkeistä.

    VastaaPoista
  11. Mutta jos satuit kirjoittamaan jotain muuta kuin tuon parhaan vaihtoehdon, niin mitä kirjoitit näihin kortteihin?

    VastaaPoista
  12. Joo takavarikoivat merkit ja 'viran puolesta taisivat piestä mua alla kaikenymmärtävien silmien jotka sosiaaliviranomaisen päästä käsin mua katsoi'.

    Ehei, jos olisinkin ollut tuolla häiriintyneemmällä linjalla liikkeellä (mitä tulkintaa kovasti koetin vältellä), ei minua tietenkään olisi saatu kiinni. Eivätkös ne poliisit ole sellaisia nenästävedettäviä hahmoja, niinkuin varmaan sarjakuvissa joita en koskaan lue.

    Ja koska olen paranoidi androidi, en myöskään osaa nyt kertoa mitä kirjoitin, ettei joku vielä googleta sanoja ja löydä aikojen jälkeen lähettäjää, tai sen kontrolloimaa nettinikkiä. Oikeastaanhan olen jo kertonut liikaa.

    VastaaPoista
  13. Kyllä pieni stalkkerivitsi kuuluu asiaan, varsinkin netissä. mutta poliisit ei ole nenästävedettäviä, vaan sellaisia ihania nuoria nuorempia konstaapeleja. ne asuu varkaudessa ja niillä etuhampaat ristissä.

    Csi olisi osannut kertoa, että tää postikortti on kirjoitetu lyijytäytekynällä kortin painaumista, ja että lyijy ei oikeastaan ole lyijyä, vaan hiiltä, jonka grafiittihila on tasomainen. Koska jos olisit kirjoittanut mustekynällä, niin se olisi löytynyt tietokannasta ja ostajia olisi ollut kuusi koko maassa.

    Jaa, että vähän kerrotaan, mutta ei sitten kuitenkaan.

    VastaaPoista
  14. Niin se menee.
    Ja warkaus on niin kaukana, ettei ne konstaapelit sieltä mitään mahtaiskaan, paitsi joskus kesäisin mut sillon pitää vaan vähän skarpata. Harmi ettei suomen kielessä taida olla vastinetta sanalle outthink.

    VastaaPoista
  15. päihittää on melko lähellä, mutta se on monitulkintaisempi.

    nykyäänhän voi jättää myös kirjoja puistonpenkeille tai julkisiin tiloihin (http://www.bookcrossing.com)

    ja olen kuullut sellaisestakin, että jätetään kirjeitä ja lappusia ja tehtävänantoja kaupungille, mutta se ei ole niin organisoitua.

    VastaaPoista