Kukkulat pakenevat valkeuteen.
Ihmiset tai tähdet
katsovat minuun säälien, olen heille pettymys.
Tämän joku on merkinnyt kirjaston kirjaan paksulla lyijykynällä sulkeisiin ja viereen suttuisen tähden. Esipuheesta on alleviivattu "lahjakas ja skitsofreeninen persoonallisuus, -- minuuden ja todellisuuden välinen kuil -- Elämä oli hänelle tehokkuutta, suorituksia, pätemisen tarvetta."
Minä valitsisin ehkä jonkin toisen kohdan, ja ohuen kynän. Piirtäisin sopivaan kohtaan heraldisen eläimen, madon, käärmeen. Alleviivaisin "punainen, ruosteinen, tulipunainen ja vaaleanpunainen; toisaalta musta, mustanvihreä, valkea, kalpean vaalea, hohtava." Merkinnät keskustelisivat runojen yli, saartaisivat rivit ja täyttäisivät leveät marginaalit. Kirja olisi kohta kuin vessakopin seinä.
Esipuhe on kuin jonkin upottamista elävänä formaliiniin. Hämmästys on suuri, kun lopputulos onkin kuollut möhkäle, joka ei suinkaan kestä aikaa, kuten varsinainen sisältö, vaan kellastuu kelmeäksi ruumiiksi, kasvannaiseksi kirjan kylkeen. Vanhanaikainen psykologisointi uhkuu ja puhkuu keskimääräistä hyväänsä. Tähän kohtaan yliviivausta!
Paksu, muodoton ympyröinti tulee taas vastaan:
Kuoleminen
on taito, niin kuin kaikki muu.
Teen sen epätavallisen hyvin.
Meitä on lukemassa kolme: kääntäjä, minä ja se viivailija-ympyröijä. Tutustun ympyröijään paremmin kuin tahtoisin; minusta hänessä on yksinkertaistavaa draamaa liiaksi ja painotus osuu aina väärälle säkeistölle. Kääntäjän kanssa olen hyvää pataa. Teen liittoja ja julistan sotaa. Kahlasin kokonaisen viidakon läpi torveani töräytellen. Takakansi tuli vastaan.
i was fortunate enough to meet him
3 tuntia sitten
mestarillinen? timantti? häikäisevä? ei, ei ja ei. tai siis kyllä, kyllä ja kyllä - mutta kaikki mieleen tulevat ylisanat tuntuvat latteilta.
VastaaPoistapitäisi keksiä jotakin osuvampaa, jotakin sellaista, joka tiivistäisi sinun kirjoitustesi hienouden, mutta ei kuulostaisi kornilta. jotain, joka osuisi yksiin kuvattavan asian kanssa.
muistilappu itselle: oikeita ylisanoja kaivataan!
kristianin kysymys "selviääkö muikku kevääseen?" on hieno.
Voi miten kiva, kun upposi edes yhdelle. Tämä lojui luonnoksissa niin pitkään (no viikon, mutta silti) ja vähältä piti, että se olisi jäänytkin sinne.
VastaaPoistaOlihan se aiheena ihan älytön riitaantua nyt edellisen lukijan kanssa muistiinmerkinnöistä lainaston kirjassa. Mutta niin siinä kävi. Oikein nyrpistelin nenääni ja pyörittelin silmiä lukiessani. Siinä oli monta kokemisen kerrosta.
Kaikenlaista ylläriä kirjastot klassikoissaan tarjoavatkin - itse löysin Camus'n välistä valokuvan. Tosin kirjaston kuittikin oli sinne jäänyt, joten foto päätyi oikealle omistajalleen.
VastaaPoistaItse en kyllä välittäisi ylimääräisistä kommenteista runokirjassa - mutta ehkä todellakin sait lukemiseen yhden tason lisää.
Nimi hakusessa... varmaan löytyisi omista lauseistasi, anna hautua ajan kanssa. Ei ole helppoa - pitäisi olla iskevä/sointuva ja samalla kuvata blogisi kaikkeutta. Jo vähän hahmottelin mahdollisuuksia, mutta mikäpä olen sanomaan: omasta nimestä tulee mieleen se sanonta suutarista...
Kuulin sellaisenkin tarinan, että joku tyttö laittoi kirjojen väliin viestejä, joissa kertoi, miksi oli siitä kirjasta pitänyt ja mikä siinä oli merkityksellistä, ja jos lukija tuntisi samoin, niin ottaisi yhteyttä. Sitten oli yhteystiedot. Laput löysi joku kirjastossa työskennellyt poika, ja siitä se sitten lähti. Täällä Suomessa.
VastaaPoistaEn minäkään välitä niistä merkinnöistä, kun huomio kiinnittyy niihin ja häiritsee. Joskus pikkutyttönä minulla oli tapana merkitä lukukohta taittamalla kirjan sivusta kulma. Nyt kauhistun ajatustakin. Mutta jos olisin taipuvainen merkitsemään vielä, niin voisin ympyröidä kaikki kastiketahrat kirjoistani ja merkitä muistiin, mitä olen siinä syönyt lukiessani ja vahingossa roiskinut. Kaikkien aikojen top kolmoseen menisi varmaan tee, perunalaatikko ja bolognese.
Saa ehdottaa nimiä, eihän sitä tiedä, jos saisin jotakin kimmoketta ja sitäpaitsi uteliaisuuskin heräsi. Voin jopa pitää sappeni ihan itselläni, jos en pidä niistä ja kiittää kohteliaasti.
Heitäpä meilillä niin saat roskakoriin täytettä. Osa ehdotuksista liippaa niin läheltä keskentyöstettyjä juttuja, joten en viitsi niitä tänne...
VastaaPoistaKuule Annikki,
VastaaPoistanautin kaikesta mitä kirjoitat ja piirrät, koska sinä näet ja osaat. Jos olisin mies, rakastuisin sinuun. Ja vaikka en olisikaan.
(Kaiken kukkuraksi löysin Iloisista sienistä hiivaleipäohjeen, joka ratkaisee ainakin osan ongelmistani.)
Hei Manta,
VastaaPoistaSehän oli kauniisti sanottu. Jotkut ihmiset onnistuvat menemään läpi minunkin sarkasmiverkosta, ja sinä olet sellainen.
Nyt minulle tuli itsellenikin ikävä iloisia sieniä. Laitan yksin niin harvoin mitään uutta ruokaa, ettei sinne ole asiaa. Se leipä on aivan loistava. En muista nyt oliko siihen laitettu siirappia, mutta sitä lisäämällä siitä saa vieläkin parempaa.