sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Silloin kun katsoo peiliin

Eräänä aamuna menin suihkuun, pesin hiukseni ja suihkun jälkeen kääräisin pyyhkeen päähäni. Vähänpä tiesin, että sinä päivänä kaikki meni toisin.

Laiskuuttani pyyhe lepuutti päässä monen monta tuntia ja kun se vihdoin itsestään tipahti, minun jakaus oli vaihtanut puolta. Noin vain. Neljän vuoden jälkeen aina vasemmalla olleelta oikealle huit hait välittämättä otsalla olevasta pyörteestä. Peilistä katsoi aivan väärä puoli kasvoista, toinen - se tutumpi - jäi tumman tukan alle. Kummastelin suuresti, mutta annoin tukan olla. Se tahtoi mennä nyt noin.

Siitä on nyt kaksi viikkoa, ja yhä edelleen jakaus ilmestyy itsestään oikealle. Ei puhettakaan, että olisin voinut itse vetää kammalla jakauksen sille puolelle aiemmin. Olen yrittänyt vuosien varrella, mutta tukka on rimpuillut aina takaisin. Nyt en voi vetää sitä sille toiselle puolelle: hetki vain ja tukka tekee oman jakauksen.

Olen miettinyt harvakseltaan ratkaisua arvoitukseen, mutta ehkä se on oma vuoksinsa ja luoteensa, kuinka kasvu kääntyy. En tunnista mitään "bad hair day"-ilmiötä, mutta näkymätön tuuli näyttää kääntyneen länteen. Niinpä teen tuttavuutta kasvojen vieraan puolen kanssa. Siinä on kulmakarva korkeammalla, silmän ympärillä vähemmän ryppyjä, se on puolista se kauniimpi, sen puolen hymy kaartuu enemmän kohti korvia tehden koko hymystä vinon. Siellä ylhäällä keikkuu jakaus kuin pisteenä iin päälle, ja katson kuvaani kuin lukihäiriöinen tekstin beetä ja deetä.

2 kommenttia:

  1. Kerrassaan mystinen tapaus. Minunkin jakaus on niin sitkeää sorttia, että se pysyttelee aina vain samalla paikallaan, vaikka mitä tekisi. Mutta niin, kaikki näyttää olevan mahdollista. Jään odottelemaan, jos minunkin tukkani muuttaisi suuntaa ;)

    VastaaPoista
  2. Pääsi vaihtoi napaisuuttaan kai :D

    VastaaPoista