Pääni on jonkinlainen ilmapuntari ja aina matalapaineen hiipiessä hiipii myöskin tasainen, jäytävä päänsärky. Lomapäivät menevät nukkuessa, nukun ylipitkät yöunet ja sitten nukun vielä päivällä lisää. Makuuhuoneen ikkunaa pidän auki, samoin olohuoneen liukuovea, ja kesätuuli puhaltaa miten haluaa sillä aikaa, kun nukun. Ei kai tässä mitään univelkaakaan ole, olen jo parin vuoden ajan aikaistanut tasaisesti nukkumaanmenoa ja nukun jo kahdeksan tuntia yössä helpostikin, mutta talvi oli uuvuttava, ja kevät varsinkin. Istuin täysissä suojavarusteissa epidemiavastaanotolla lähes koko huhtikuun, ja se oli sanomattoman ankeaa pesurutiinia, jossa työkengätkin oli pestävät ja erillään muista työvaatteista, jotka piti pakata joka ikinen päivä pesuun ja hakea puhtaat tilalle. Päivää katkoi ainoastaan siirtyminen likaisesta tilasta puhtaaseen ja lounaan jälkeen takaisin. Käytävä oli muovitettu kahdella paksulla muoviverholla, jotka lepattivat läpivedossa. Mitään ei tapahtunut, hiljainen syövyttävä tylsyys täytti kaikki päivät. Listat pysyivät puolityhjinä tai vieläkin tyhjempinä, eikä mitään potilastulvaa koskaan tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti