Tonava ei virtaa hiljaa, sitä katsellessa on koko ajan lähtemisen tunne ja kummallinen kaukokaipuu ajassakin taaksepäin, kun jokia pitkin käytiin kauppaa ja sodittiin. Nyt luksusristrilijät ja matalat rahtilaivat lipuvat vastavirtaan. Joenpenkalla juoksee slovakialaisia lapsia laulaen yllättäen Maija Poppasen supercalifragilisticexpialidociousia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti