Kun olin pieni, isä oleili enimmäkseen auton alla. Tunkilla oli nostettu Volvo kenolleen ja siellä moottorin alla isä ähisi. Silloin autoja pystyi vielä itse korjaamaan.  Kun kukaan ei ollut katsomassa, veivasimme pikkusiskon kanssa Volvon sivuikkunan alas ja kiipesimme edestakaisin oravina tähän pesäpuuhumme ja veimme sinne säilöön karviaismarjoja, jotka olivat olevinaan pähkinöitä. Pienet multaiset varpaanjäljet auton kyljessä paljastivat oravat ennen pitkää.

Tilhet pyörähtivät nurkilla kuin äkillinen hurja tuuli. Hetken pienet pyöreät sukkulat kiisivät puusta puuhun ja katosivat. Syksy katosi talven tieltä yhtä ripeästi. Tuleekohan sumuista marraskuuta ollenkaan?

Voisipa viettää lokakuuta lämpimin käsin. Kurotan välillä pienen patterin puoleen, mutta eivät nämä kalpeat sormet siitä muutu.

Otin avokadon siemenen talteen, en oikein tiedä, miksi. Nyt seuraan, miten sen kuori kuivuu ja lohkeilee. Painoltaan se olisi juuri sopiva heitettäväksi jonkun päähän.

Unessa puettiin päälle värikkäät puvut ja eläinnaamioita, joita lojui matalilla pöydillä kuin vaatekaupassa. Siniset lintuihmiset ja harmaat hiiri-ihmiset, norsut, seeprat ja kirahvit tungeskelivat kirkkaissa halogeenivaloissa. Jokaisella oli jotakin tehtävää. Seisoin pöydän ääressä, kun se uhkaavasti tyhjeni puvuista ja epäröin, minkä valitsisin. Sininen - ei ei, harmaat, raidalliset... Pöytä tyhjeni aina vain ja sitten minä heräsin.

En muista, olenko joskus jo laittanut tuon kesämökin pihlajan tänne, mutta ei kai sillä ole väliä. Nyttemmin se on kaadettu, eikä sitä enää ole.

Kadun pihlajat ovat omenapuumaisen pyöreälatvuksisia, melkein paljaita ja täynnä huutavanpunaisia marjoja. Tilhet eivät ole vielä saapuneet. Viherpeippo rapisteli ikkunalaudoilla sunnuntaiaamuna ja hyppeli ikkunalta toiselle.

Vaihdoin talvipeittoon ja näin unta alastomista agenteista. Lämpö selvästi houkuttelee muitakin kuin iglu-unia. Aamut ovat hyvin kylmiä ja puiden latvat hohtavat viileänkeltaisina viistossa auringonvalossa. Sääriä paleltaa, eikä taivaanrannan hento punerrus enää lämmitä. Ei sentään sada vettä.

Suljin lihavan kärpäsen ikkunan väliin, ja se oli sen loppu.

Välillä on yksittäisiä päiviä, jolloin aurinko riippuu taivaalla kuin lämmin kultainen medaljonki ja kaikki on kovin leppeää. Viluiset puut ryhdistäytyvät lämmössä ja heiluttelevat harvoja keltaisia ripsujaan, tuuli tyyntyy. Lampi on sileä ja kiiltävä kuin voiastian pinta.

Sairaalan ikkunasta näkyy syksyn kirjavat mäet ja hopeinen järvi. Pidän kaupungeista, jotka näyttävät siltä, että ne on istutettu metsään; vähänkin kun nostaa katsettaan, kaukana siintää harjut ja sininen horisontti, kiviset talot loppuvat lyhyeen.

Syyshaaveisiini kuuluu kumpparit. En vain osaa ihan heti sitoutua ostamaan niitä. Ovatko nämä juuri ne kumpparit, joiden kanssa haluan lontostella tulevaisuudessakin? Pidänkö sinisestä vai punaisesta? Mustasta väristä olen päässyt jo sellaiseen ratkaisuun, että se on liian synkkä. Kumikengässä pitää olla väriä.

Tänään matkustin bussilla vain siksi, että voisin kävellä takaisin. Tihkusade pehmentää kivet, talojen reunat käyvät utuisiksi ja katujen reunat sulavat tienpinnan sumuisiin peileihin, joista valojen sininen ja oranssi heijastuu ja siroaa. Kallion juuresta kasvoi yksinäinen omenapuu ja sen oksalla yksi ainoa kelta-punakylkinen omena.