Perustin ikkunalaudelle minitaimiston. Päivänsini yllätti puskemalla kolkot keihäänkärkimäiset sirkkalehtensä jo seuraavana päivänä mullasta, elämänlanka seurasi seuraavana päivänä ja sen jälkeen oli hiljaista. Lopulta mustasilmäsusanna kohotti pienet pyöreät taimet pystysuoraan - ne näyttävät pieniltä nyrkeiltä. Hajuherneet ja krassi näyttävät nousevan kumarassa, ja hitaasti, viimeisinä.

Tänään askeleen alle jäi järisyttävän rapea vaahteranlehti. Sen valtaisa KRUNTS ilahdutti yllättävästi.

Tänään näin leskenlehtiä. Ne ovat jääneet niin kovin pieniksi, vaikka kauan sitten ne olivat suuria kuin auringot. Silloin pienikin puro oli houkutteleva taikavirta ja iltapäivät kuluivat heinätöyräillä kyykyssä seuraten, miten kylmät sulavedet hyppivät kivien yli ja oksien välistä. Pajukosta siilautui kapeita varjoja veden pintaan, ja niiden välissä läikehti kevätvaloa.

Venus on näkynyt luoteessa jo viikon ajan, lähellä horisonttia puunlatvojen yläpuolella. Se on punertava, lähes kultainen, kirkas ja hennosti välkehtivä.

Sinne, sen rikkihappopilvien alle on kiinnitetty jumalattaria kiviin ja tasangoille: Ishtar, Lakshmi ja Afrodite ylängöille, Freya ja Akna vuorille, Ariadne ja Diana sekä sekalainen joukko muuten tunnettuja naisia, kuten shoshoninainen Sacajawea kraatereille ja kanjoneihin. Naisten planeetalla päivä kestää vuoden ja neljä planetaarista tuulta pyörittää kaasukehää rajusti ympäri vulkaanista kuorta. Vety pakenee loppumattomana huntuna avaruuteen.

Tänään tuuli niin kovaa, että muistotkin pyyhkiytyivät päästä.

Sataa lunta, sataa vettä, sataa pieniä rakeita
Aina tarjoo pandakarhu herkkusuille makeita

Sataa lunta, sataa vettä, sataa pieniä rakeita
Kiitos kiitos pandakarhu, kun annat meille makeita

Olen kadottanut keraamiset pikku taloni muutossa. Muistan pakanneeni ne johonkin tarkasti niin, etteivät ne mene rikki. Nyt kun purkamattomia laatikoita ei enää ole, ei taloja ole tullut vastaan. Yhtä täydellisesti katosi joululaatikko, jossa oli pääsiäiskoristeet: pikkuruiset lasimunat ja puiset kaniinit. Se pieni vihreänpunainen laatikko on ollut minulla 27 vuotta tai sinne päin.

Kotiaskareet alkavat todenteolla ärsyttää. Samperin leivänmurut kerääntyvät kasoiksi kulkureittien varrelle. Palelin viitiisen viikkoa, ennen kuin huomasin että olohuoneen lattialämmityksen säätöpaneeli sijaitsee vain vähän päänkorkeuden yläpuolella - ja sen takia en edes nähnyt sitä, vaikka etsin.

Siemenperunat ovat ikkunalaudalla itämässä, uudesta parvekkeesta tulee perunaviidakko. Oikeasti haluaisin sinisateesta pergolan ja kirsikkapuun, mutta joskus elämässä on edessä kassiperuna.