sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Mutaiset pellot lepäävät pehmeässä sumussa, valo on harmaata ja hämärää. Maa tuntuu höyryävän kuin se hengittäisi.

5 kommenttia:

  1. Miten ikävä maisema voi muuttua runollisen kauniiksi, lämpimäksi ja eläväksi!

    VastaaPoista
  2. Marraskuun kauneuden paljastaminen on elämäntehtäväni. Siinä on kuukausi, jota on ihan suotta haukuttu.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi11/16/2013

    Oi miten ihana, ihana blogi. Onni oli löytää. Kiitos. MaijaH

    VastaaPoista
  4. Anonyymi11/18/2013

    annikki

    jaan marraskuu-mission kanssasi, mutta onko se mission impossible? saattaa ollakin; niin monien mielestä marraskuinen suomi on maailman peräreikä.

    minun marraskuuhun kuuluu appelsiinimarmeladin teko. olen nautiskellut englantilaisesta marmeladinteko-ohjeesta: otetaan kilo appelsiineja, yksi greippi, yksi sitruuna ja kilo sokeria, "or rather more."

    bo carpelanilla on ihana marrasruno: selkeät päivät, ja hämäränharmaat, / vettä valuvat tiet, lauha utu. / eivät vaadi mitään, eivät lupaa liikoja.

    t. meri

    VastaaPoista
  5. No mutta kiitoksia, MaijaH. Pistäydy toistekin, täällähän tämä jatkaa olemassaoloaan, hitaasti, mutta varmasti.

    --

    meri,

    marraskuu ei ole kaikkia varten, vaikka toivoisin, että se olisi. siihen pitää käyttää paljon sydäntä ja mielikuvitusta. tosin noihin punavioleteiksi paleltuneisiin rentoina roikkuviin herttavuorenkilpiin ei tarvitse käyttää edes mielikuvista, ne ovat ihania.

    VastaaPoista