perjantai 8. marraskuuta 2013

Elämän yksinäiset ja ääriään myöten täyteenahdetut vuodet alkavat tungeksia oveni takana kynnyksellä, kun herään kuudelta, ajan tunnin kaukaiseen terveyskeskukseen, istun ja haastatan potilaita, kunnes taivas hämärtyy, ajan takaisin tunnin, syön vähän ja pakkaan - siinäkin on tunti aikaa -, lähden harjoituksia ohjaamaan, palaan kahdeksan jälkeen, syön, vastaan sähköposteihin ja menen nukkumaan.

Tai herään kuudelta, ajan tunnin kaukaiseen terveyskeskukseen, istun ja haastatan potilaita, kunnes silmät hämärtyvät, ajan takaisin tunnin, käyn kääntymässä kotona 15 minuuttia, menen kokoukseen, ja siitä suoraan harjoituksiin ja palaan vähän vaille kymmenen, syön, en edes ehdi vastata sähköposteihin tekstiviesteistä puhumattakaan ja menen nukkumaan.

Näitä kahta muunnellen saa aika kammottavia marraskuun päiviä aikaiseksi. Eikä kotona odota muu kuin leivotun tumman leivän kellarimainen tuoksu. Ihmiset ajelehtivat ohuina haamuina ohitse.

8 kommenttia:

  1. Jeremiaa.

    On sääli jos tuosta enempää et pysty päättämään aikataulustasi.

    Muistan, kun sinulla oli vielä aikaa piirtää noita graafisia kuvia. - Ne olivat kivoja!

    VastaaPoista
  2. No niinpä. Mitä tähän muuta sanoisi. Muistan melkein itsekin, kun minulla oli aikaa piirtää noita kuvioita. Minulla oli silloin niin paljon aikaa.

    Ei tätä kestä kuin vielä ensi viikko, ja sitten on joulukuussa taas paljon tekemistä, johon en voi vaikuttaa. Samanlaista se on muillakin. Kuka mitenkin pärjää.

    VastaaPoista
  3. Hyvä, että jaksat.Minua huolestutti ajatus siitä että kävelet jossain lumihangessa etkä enää jaksa. Ihmettelinkin, että mites niin, koska olet - kaiken muun kivan lisäksi - potkunyrkkeilijä (tms.). - Enkä keksi tähän mitään lisättävää, kuin että toivon terveyttä.sulle.(Koska toivon sinulle hyvää.)

    VastaaPoista
  4. Niin, kyllä. Kuukausikaupalla ja vuosisotalla ei jaksaisi tällaista tahtia, mutta pari viikkoa onnistuu. Ainakin on selvinnyt, kuinka paljon jaksan tehdä - ja paljoa enempää en. Lumihanget ovat kuitenkin kaukana, blogi vähän vääristää, kun tänne tulee kirjattua vain tiiviitä ja alavireisiä pätkiä.

    VastaaPoista
  5. Annikki kiltti, piirrä tussikuvia. (Ne ovat niin kivoja!)

    VastaaPoista
  6. Anonyymi11/09/2013

    oi voi olet sä sitten kaiken säälin arvoinen, voi ja oi. kunhan pakkoterveysasema työksnetely päättyy voit mennä ykistyispraktiikaa harjoittamaan ja saat hirmu paljon rahaa ja so what so what kun oot niin uurastanut raukka pikkuinen, oi kun kuika koskettaa kaikki.

    hyvä elämä?

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoinen mielipide ja tulokulma tähän keskusteluun - rakas Anonyymi. Avasit silmäni, ikään kuin sokaisten ne; näen asiat nyt aivan toisessa valossa. Kamalaa! Ja vielä kamalampaa on että kun ihmiset käyvät töissä, harrastavat jiujitsua, syövät tattaripuuroa, ja puuskuttavat kun aina on kiire... niin se närkästyttää Anonyymia?

    Toisaalta,
    jos mullakaan ei oos muuta tekemistä kuin närkästyä, kylä varmaan närkästyisin.

    VastaaPoista
  8. Voihan ne asiat kuvitella noinkin. Ei se vain ole totta täällä reaalielämässä, joten mitäpä noista.

    En tiennyt etukäteen, että tämä olisi tällainen prässi. Mutta mitäpä sitä nyt etukäteen mistään muustakaan asiasta tietää. Ulkopuolelta se näyttää juuri sellaiselta typerältä suorittamiselta, jota moukkamainen länsimainen ihminen päätyy tekemään, mutta sisältä minä näen suuntia, jonne mennä ja mihin kehittyä. Ei tämä ole mikään oravanpyörä, vaan tie, ehkä vähän ahdas tunneli, mutta eteenpäin se vie kuitenkin.

    VastaaPoista