maanantai 21. lokakuuta 2013

Unissani kuollut valkoinen naamiokissani kulkee huoneissa ja tiedän sen olevan kuollut. Silitän sen turkkia, joka on vielä lämmin. En tiedä, mitä se tahtoo. En mennyt katsomaan sitä ennen lopettamista. Sitäköhän se on. Unissani se kulkee, eikä puhu minulle mitään.

10 kommenttia:

  1. Anonyymi10/26/2013

    annikki

    mitähän kissauni tarkoittaa. tai siis kissa unessa? vai oletko viime aikoina askarrellut aaltofunktioiden kanssa? siis sen ajatuskokeen, jossa oletetaan kissa suljettavaksi laatikkoon, jossa on myrkkypullo. laatikossa on myös radioaktiivista ainetta, jossa tietyn atomin hajoaminen rikkoo pullon, jolloin kissa menehtyy. koska radioaktiivista hajoamista ohjaa pelkkä todennäköisyys, emme voi laatikkoa avaamatta tietää, onko myrkkypullo edelleen ehjä vai jo rikkoutunut. vasta havainto eli laatikon avaaminen paljastaa systeemin ja siis myös kissan tilan.

    tuonen viita, öinen viita, sinnepä kissani saatan.

    t. meri

    VastaaPoista
  2. Höpöhöpö-sivusto kertoo kissaunesta seuraavaa:
    "Kissa on perinteisesti feminiinisen seksuaalisuuden, riippumattomuuden, luovuuden ja myös intuitiivisen puolemme sekä maagisten voimien symboli. Se voi edustaa unissa omia 'pimeitä' puolia tai kehottaa luottamaan omaan vaistoon. Kissa on myös itsenäisen hengen vertauskuva - se kannustaa vapautumaan eikä salli kenenkään tai minkään pidätellä itseään."

    Mutta ei kai se hyväkään ole, että se kuolleena vaeltelee. Maaginen voimani on elävä kuollut.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi10/29/2013

    yksi taiteilija sai aiheen työhönsä aika tylyllä tavalla: hänen kotinurkiltaan löytyi kuollut kissa, jonka hän arveli jonkun kesäkissaksi. ensilumi oli satanut kissan päälle, ja lumeen oli muodostunut kolkko ympäristötaideteos, kohokuvio kuolleesta katista. näkymästä syntyi grafiikanlehti.

    t. meri

    VastaaPoista
  4. Tuossa Höpöhöpö-sivustossa on yksi järkevä lauseen aloitus: "Se voi edustaa unissa omia..." etc., koska sitä voi jatkaa vielä järkevämmäksi "tai voi olla edustamatta".

    Kissat ovat kivoja luontokappaleita. Etenkin elävinä. (Ja unessahan kaikki elävät, myös nukkujat.)

    VastaaPoista
  5. Minä näen usein unta kuolleesta koirasta, joka oli seuranani kun olin lapsi ja joka kuoli ihan omia aikojaan. Unissa se vain on, niin kuin ennenkin, vain siinä, seurana. Ei sitä pienenä tajunnut, että kävelin sen perässä kotiin, kun olin eksynyt metsään, tai että se käveli edestakaisin portilla, jotta en konttaisi maantielle.

    Sen muisteleminen ei ole kuitenkaan surullista. Siitä on niin kauan. Toisin kuin vaikka yhtä toista koiraa, joka lopetettiin, ja ennen eläinlääkärille menoa se vietiin vielä lenkille lumiselle pellolle. Ja minä kävelin pellon toisella laidalla kohti koulua ja huomasin, että siellä se koira menee, viimeistä kertaa.

    Eläimet. Niin paljon helpompi niitä on rakastaa ja tappaa kuin ihmisiä.

    VastaaPoista
  6. Ja tarkennukseksi: se koira oli siis ihan elävä, kun olin pieni... Äsken ilmaisin itseäni vähän oudosti. Se olisikin jotakin, lapsi ja aavekoira.

    VastaaPoista
  7. Mikkelissääin näin (painajais)unia Kankaan Jyväskylän Paperitehtaasta. Painajaisia ne olivat sen takia kun siellä tehtaassa (joka oli n. 6 km2) oli kaikki päin p-että. Se oli kuin pommitusten jäljiltä, Beckettin sielunmaisemaa, täynnä purettavia paperikoneen runkoja, kymmenittäin, lattia oli täynnä öljyä ja tiiliskivimursketta, ja komennusmiehet kävelivät edes takaisin likaisissa haalareissaan ja kalisuttelivat jakoavaimiaan. Ja aina, kun sieltä yritti ulos, eksyi, tehdas oli täynnä käytäviä jotka johtivat umpikujaan.

    Yhmh.

    Jyväskylässä en enää ole ollut töissä ko. tehtaalla. Ihme juttu, an sich, mutta miksi sitä ihmettelisin? En ihmettelekään. Toissayönä menin unissani yhteen Myllyyn. (Tai oikeastaan se oli viljasiilo. No, oli mikä oli.) Siellä oli kissa, jolla oli valtavan iso pää. Se seisoi semmoisella telineellä ja katseli hiiriä jotka pomppivat siilon lattialla. Minut nähdessään se puisteli vihaisen näköisenä päätään. "Vai niin", ajattelin, ja suljin oven josta olin juuri tullut. Olin jonkin verran surullisella päällä, alone, ja menin kotiini, jossa keitin kupillisen teetä, jonka join. (Samalla söin herkullisen muna-anjovis-palsternakkavoileivän. Jälkiruoaksi söin palasen suklaata.)

    Kissat, kissat!

    VastaaPoista
  8. Kyllä minä tiedän että kissat huijaavat minua. Ja nekin tietävät sen. Kun ne tahtoo jotain ne tulee lähelle ja tuijottaa mua niillä pallomaisilla silmillään. Niin kauan, että siihen on pakko reagoida, ja sitten ne sanoo MAU.

    VastaaPoista
  9. Joni,

    lapsi ja aavekoira kuulostaisivat ainakin minun pääni sisällä hyvältä yhdistelmältä. Luin kuitenkin asian sillä lailla epätarkasti ja oikein ensiyrittämällä. Minullakin oli koira lapsena, mutta en taida ottaa koiraa enää, koska pidän enemmän kissoista. Sillä oli tapana karkailla, ja se piti ottaa kiinni juoksemalla. Ihminen on sellainen eläin, että vaikka se on hidas, se voi väsyttämällä pyydystää nopeampia eläimiä, koska syystä tai toisesta ihminen on kestävämpi. Niinpä juoksin koiran perässä aikani, ja lopulta se väsyi ennen minua ja sitten se piti kantaa kotiin, kun se ei jaksanut enää juosta. Lumihanki osoittautui myös sille liian haasteelliseksi elementiksi. Silloin voitin sen juoksussa.

    VastaaPoista
  10. Mikko,

    isopäinen kissa, mitähän höpöhöpö-sivusto siitä sanoisi. Kissoille pitää vaan olla ystävällinen, sitten ne ovat ystävällisiä takaisin. Olen varmaan noin yhdeksän kertaa kertonut, että voitan kissat tuijotuskilpailussa. Siinä kuivuu silmät, mutta on se aina sen arvoista, koska häviöstä suuttunut kissa on ilo kuivuneelle silmälle.

    VastaaPoista