Olen saanut aivotärähdyksen, murtanut hampaani ja nukkunut useita päiviä putkeen sumuinen pää tyynyllä, hyljätty vartalo siinä kiinni roikkuen. Aika jälkeen tämän kaiken ei ole vielä muotoutunut. Rajani ja raajani ovat levällään, kaukana keskipisteestä. Tunnen itseni kuorensa menettäneeksi kappaleeksi, mitä niitä nyt on - katkarapuja, supernovia.
Ulkona on kaunis lokakuu, kuulas ja hennosti keltainen. Pihlajista ovat kadonneet sekä lehdet että marjat. En ole huomannut lintuja.
Interrail osa 7 (Lucca)
9 minuuttia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti