tiistai 10. syyskuuta 2013

Kadun pihlajat punertavat jo, katselen niitä herätessäni ikkunasta ja tuskin huomaan niiden räikeää väriä.

Tänä syksynä näin ensimmäistä kertaa joutsenen tähdistön. Eräänä iltana nostin katseeni ylös ja siinä se oli. Kukaan ei osoittanut sitä minulle, minä vain näin sen. En voi ymmärtää, miten en ole koskaan nähnyt sitä aiemmin, niin selkeä rasti se yötaivaalla on, rauhallinen, pettävän pysyvä.

On niin lämmintä, että annan anteeksi jopa lähestyvälle lokakuulle. Auringossa on yhtä lämmintä kuin kesälläkin, mutta varjoissa piilee jo talven kylmyys.

4 kommenttia:

  1. Anonyymi9/10/2013

    juuri eilen katselin kuvaa, jossa näkyy saippuakuplaa muistuttava planetaarinen sumu joutsenen tähdistössä. kuvatekstissä kerrottiin, että ilmiötä kutsutaan joutsenen kuplaksi. tällaisia juttuja kuulemma syntyy, kun ikääntynyt tähti ryöpsäyttää ulkokerroksiaan avaruuteen elinkaarensa lopulla.

    t. meri

    VastaaPoista
  2. Öisin, kun iskias särkee jalkaani, valvon ja luen romaaneja. (Päivisin luen vain tietokirjoja ja muistelmia.) Muutama yö sitten luin Yrjö Kokon "Laulujoutsen" kirjan. Se ei meinannut ensin avautua minulle, tuntui kököltä, mutta mitä pitemmälle ehti, sen syvemmin romskuun rakastuin. Tuo teksti ei ole vain laulu "Ultima Thulen linnulle", vaan elämälle. Elämälle, jota ihminen (hiki hatussa) yrittää tuhota.

    Ps. Mitä tekemistä tällä on Joutsenen tähtikuvion kanssa? - Kaikella on tekemistä toistensa kanssa.

    VastaaPoista
  3. meri,

    jonkin aikaa flunssassa kärvisteltyäni alan olla itsekin valmis ryöpsäyttämään pääni ulkokuoret avaruuteen.

    mikko,

    joko alkaa prolapsi helpottamaan?

    VastaaPoista
  4. diskusprolapsi !

    Jo, vain.

    VastaaPoista