torstai 15. elokuuta 2013

Lähdin huolettomasti heittoon ja hetken päästä tunsin, miten käsivarsi kiertyi pituusakselinsa ympäri ja vääntyi, ja siitä aivan pienen hetken päästä oma painoni teki loput tuhotyöstä. Yhdentoista vuoden jälkeen ensimmäinen tapaturma tuntui järkyttävämmältä kuin se sitten lopulta olikaan. Klassinen kipukaari tuntui vain kahden päivän ajan, ja selvisin kai pelkällä venähdyksellä. Vielä pari vuotta sitten sain mukaani röntgenkuvani kalvoilla, tänään sain CD:n, jota oma koneeni ei osannut avata. Olisin halunnut nähdä luuni ja acromionin.
Lähettänyt klo

6 kommenttia:

  1. a-kh8/18/2013

    Olkaniveltä voi liikuttaa kivin sallimissa rajoissa.

    VastaaPoista
  2. a-kh8/18/2013

    kivun

    VastaaPoista
  3. Annikki8/18/2013

    Kyllä tätä minun voi liikuttaa nyt ihan kivusta riippumatta, särkylääkettä vaan naamariin ja punttia perään. Ei ollut rikki, mikä oli aika mukava uutinen.

    VastaaPoista
  4. mikis8/19/2013

    Suomalaisihmisistä noin neljällä viidestä eläessään on välilevytyrä, välilevyn pullistuma, iskiasselkäsairaus. Se on tuskallinen juttu. TIEDÄN. (Tämä on kolmas kerta kun tämän koen.) Tässä ei, siis paranemiseen, auta muu kuin Aika (= että tuo välilevyn "tiiviste" kuivuu olemattomiin eikä enää paina hermoratoja). - Aika on aikaa kutakin. Siitä on aikaa kohta IV viikkoa kun oon voinut nukkua pitempään kuin tunnin kerrallaan. Koska tätä selkää/jalkaa alkaa särkeä (enemmän kuin mitä kestän) kun on pötköllään. Istuma-asennossa voi olla. Ja niinpä minä - keittiöpöydän ääressä - istun noin 16 tuntia vuorokaudesta ja luen. Kun en tiedä mitä muutakaan tekisi kuin lukisi. Hitsi, kun se kyllästyttää! En olisi ikinä uskonut että mua alkais inhottaa lukeminen...

    Elämä, meille annettu, on kuin pitäisi ohittaa se. (Tuo on kuin Monty Pythonilta mutta semmoisesta sketsistä joka on todettu huonoksi.) En minä tiedä mitä minä enää ajattelen.

    VastaaPoista
  5. Annikki8/21/2013

    Onneksi se ei sentään ole vaarallista. Tehokkaampi kipulääkitys voisi olla paikallaan, jotta saisit nukuttua.

    Joku jossain sanoi, että monet asiat ovat kidutusta, mutta sellaista elämä on. Pitää löytää vain se kidutus, josta pitää eniten.

    VastaaPoista
  6. mikis8/23/2013

    Monet on sanoneet että viidessä viikossa se paranee. (Ikään kuin minä en muka sitä tietäisi.) Kivointa oli kun Tapsa sanoi että "minulla on kerran ollut välilevyn pullistus. Ja muistan ne saatanalliset viisi viikoa".

    Hitsi, mulla alkoi toissapäivänä viides viikko. Tänään ensimmäisen kerran kävelen ilman kävelykeppiä. Huomenna taidan potkaista jalkapalloa - jos semmote pyörii mun (ex-)kipeän jalan luo.

    Voi, että elämä on mukavaa! Aurinkoista kuin Hangon Keksi.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)