sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Tänä kesänä aloin rutistautua kuorestani ulos, ja tässä minä olen vihreänä ja pehmeänä kuin uusi kaskas ja tuossa vieressä on se vielä kaskaalta näyttävä tumma kuori. Katson ihmisiin suoraan ja hymyilen enemmän. Olen tehnyt painoennätyksiä salilla nopeammin kuukaudessa kuin viimeisenä kolmena vuonna yhteensä, olen hurja ja voimissani. Hiukset ovat kasvaneet taas pitkiksi.

Heinäkuu hiljenee pimeneviin iltoihin. Ääni kantaa hämärässä pidemmälle, ja kaupungilta kuuluu enemmän naurua kuin huutoa ja kiroilua. Jos jättää ikkunan auki yöksi, paleltaa jo vähän.

4 kommenttia:

  1. ihana. paitsi ehkä se, että paleltaa.

    VastaaPoista
  2. nyt on hyviä asioita liikkeellä minussa. :) elämä ei ole enää mikään tuhkaerämaa.

    VastaaPoista
  3. Kirjoitat kauniisti, sinä tuntematon. Meitä on erilaisia. Suoraan katsomisesta hymyilyyn voi olla joskus se kaikkein pisin matka.

    VastaaPoista
  4. Barabbas, sinä armahdettu rosvo

    oletkohan käynyt täällä ennenkin, melkein muistan tällä kesäpäälläni. Kiitos. Kiitos.

    toivon kovasti, etteivät minun sanani nyt tyrehdy, kun en ole enää surullinen.

    VastaaPoista