tiistai 30. heinäkuuta 2013

Heinäkuun sirkat sirittävät matalalta kultaisessa valossa.

Pesin iloisen iltapäivän ajan mattoja, eikä aurinko polttanut enää. Menin sortuneelle, kumolleen painuneelle laiturille makaamaan ja uitin jalkojani pehmeässä vedessä. Suljin silmäni ja kuuntelin veden ääniä.

2 kommenttia:

  1. Anonyymi8/04/2013

    keksin laituriaforismin: kesäinen laituri on kuin vastapullotettu vappusima. tuote paranee päivä päivältä, kun aika kypsyttää herkun.

    kävin lapsuuteni laiturilla lyökissä. moni asia on muuttunut. perille rantaan pääsee metsäautotietä, joka kulkee sorakuoppien kautta. tien varrelle horsmien sekaan paikkakunnan kaverit ovat hyljänneet kaksi ysikutosen saabin raatoa.

    saaren ja mantereen välisen salmen lumpeet ovat entisellään. niitten joukossa pystyssä törröttää edelleen sama lautanvedosta karannut tukki.

    nuotiopaikka ulapanpuoleisella rannalla on sekin entisellään. valoa riittää pitkälle yöhön, sillä vastarannan metsät on järjestään parturoitu.

    t. meri

    VastaaPoista
  2. Mummolan ranta on pieni ja iän mukana kutistunut, puut on kaadettu, niemi tasoitettu. Mutta jossakin on paikka, jossa se on entisensä ja se palaa uniini yhtä suurena kuin se lapsena oli, valo käy järveltä, katseeni laskee metrin tasalle, pieni mäki on täynnä mustikoita, notkelma siinä välissä on vieläkin syvä.

    VastaaPoista