perjantai 5. heinäkuuta 2013

.

En oikein tiedä, pidänkö rannalla makoilusta vai en. Mitääntekemättömyys valuu päälle kuin siirappi, silmäluomien läpi näkyy vai punaista. Kun aurinko menee pilveen, päätän lähteä viltin päältä uimaan. En oikein tiedä, pidänkö uimisestakaan, mutta kahlaan silti järveen. Kivet pistelevät jaloissa. Pinnan alla pyörteilee lämpimiä ja kylmiä vesimassoja kuin pilviä, lämpimään uidessa on kuin vaipuisi uneen, kylmät tuntuvat kuolemalta. Alkaa sataa, ja sitten yhä rankemmin. Järven pinta alkaa näyttää piikikkäältä ja hyönteiset putoilevat ilmasta ja jäävät poikkoilemaan pinnalle ylös alas, pian ne eivät enää jaksa ja uppoavat. Väistelen niitä, kun suuntaan kohti rantaa. Sade on lämmin, niin kuin kaikki tänä kesänä.

2 kommenttia:

  1. Pienet kalat, jotka kalastajat ovat pyydystäneet, makaavat olkapäät toinen toisissaan kiinni peltisissä rasioissa. He ovat yleensä hyvin ruskeita, paahtuneita, vaikka eivät ole Aurinkoa nähneet kuin kerran elämässään, ehkä.

    VastaaPoista
  2. Näin niitä pieniä kaloja, ne uivat hiljaa ihan rantavedessä eräänä päivänä. Siksi ne joutuvatkin purkkiin, kun eivät pelkää yhtään.

    VastaaPoista