perjantai 21. kesäkuuta 2013

Sen jälkeen, kun heräsin eloon, maailma on ollut hyvin kirkas. Niin kirkas, etten saa enää nukuttua. Herään jo varhain valoon, ja odotan, että maailma saa minut kiinni. Alkukesän lämpö teki varhaisista kukkivista puista selvää jo viikkoja sitten, mutta koiranputket vihannoivat ja täyttävät kaikki ojat ja notkelmat. Niiden tuoksu on kirpeä ja raikas.

Kun olin vielä sairas, mietin usein, miltä mahtaa tuntua, kun ei ole sairas. En muistanut enää mitään entisestä elämästä, oli vain tyhjää ja niin turtaa, etten muistanut enää edes, miltä kipu tuntuu. Tunteeni eivät ole enää tuhkaa, vaan kipinöitä, roihuja ja kuin tyhjästä ilmestyviä pieniä paikallisia myrskyjä. Välillä minun on vaikea kestää tempoilevia ajatuksiani, mutta enimmäkseen minä vain ratsastan tuulella ja olen onnellinen kaikesta tästä uudelleensyntyneestä ilosta, surusta, toivosta, typeryydestä ja raivosta. Olen saanut itseni takaisin. Muistan millainen olin - ja minä olin elossa ja ihana.

2 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon! Itsensä takaisin saaminen ja tunnistaminen on juhlan arvoinen asia. Toisaalta koko elämä tuntuu silloin juhlalta. Mikä tahansa tunne on parempi kuin se, ettei niitä ole ollenkaan.

    VastaaPoista
  2. Jos tämä meni raamatullisesti siten, että ensin oli seitsemän laihaa vuotta, niin seuraavaksi se on ilo irti.

    VastaaPoista