Ihmiset ovat niin onnellisia, että minäkin haluan olla. Onnellisuudella en tarkoita sitä, että saisin lähetellä valokuviani naimisissa oleville miehille. Luulisi, että sellainen masentaisi entisestään, mutta päinvastoin alan olla luottavainen, että onhan niitä kunnollisiakin. Nuo toiset vain ovat enemmän esillä ja röyhkeämpiä.
Lumet ovat sulaneet puista kokonaan, kenkäni ovat kannoista hajonneet ja kevät tulee vääjäämättä. Elämä on sellaista, että rutiinien rikkominen tarkoittaa siivouspäivää. Näen muutoksesta painajaisia.
i was fortunate enough to meet him
1 tunti sitten
Annikki, onnellisuus tarkoittaa monelle tyytyväisyyttä. Tyytyväisyys tarkoittaa jokapäiväisyyttä. Jokapäiväisyys tarkoittaa yleensä tylsyyttä. Kannattaako onnellisuutta edes tavoitella?
VastaaPoistaMinulle tuli toissapäivänä puhelu. Se kesti toista tuntia. Kuuntelin. Puhuja itki ja oli onneton. Hän kertoi miten onneton hän oli. Ja miten kaikki hänen onnettomuutensa oli toisten syytä. Hän itki yksinäisyyttään.
Miten voin sinua auttaa? kysyin. Et mitenkään, hän vastasi.
Kysymys: voiko joku ns. ystävä, tehdä onnettomasta ihmisestä onnellisen? Kannattaako onnellisuuteen edes pyrkiä?
Yritin lähettää tämän. Tuli vaatimus: Todista että et ole robotti! Ai, en muistanutkaan että Annikkikin on niitä robotti-ihmisiä. Tuli heti onneton olo. Miten minä sen todistan. En tule selviämään niistä sotkukirjaimista, joita todistuskappaleeksi vaaditaan. No, jos tämän kerran yrittäisin kuitenkin. Jos ei onnistu, olen entistä onnettomampi. Vähän aikaa. Sitten unohdan.
Ehkä niihin sotkukirjaimiin harjaantuu vähitellen. Ylläpidän yksiä nettivivuja ja siellä ei ole roskaviestisuodatinta (koska se on sillä pohjalla maksullinen, ja täällä bloggerissa ilmainen) ja kun poistelin eräs päivä 3000 roskaviestiä kuvagallerian kommenteista käsin, niin ei se paljoa naurattanut. Omalta kannalta valinta on aika selvä, että kumpi on inhottavampaa: hetkittäinen ja harvinainen ahdistus epäselvän hahmontunnistuksen äärellä vai jatkuva roskaviestien siivoaminen.
VastaaPoista--
Niinhän ne sanovat, että rakkaus on ajanjakso yksinäisyyden ja kyllästymisen välillä.
Jos ei pidä tavanomaisesta tylsyydestä, niin sitten ei ehkä kannata tavoitella. Minulla ei ole sellaista arkielämää vastaan mitään, elänhän sitä muutenkin koko ajan. Jos se onnellisuus ei perustu täydelliselle valheelle ja itsensä huijaamiselle, niin kyllä sitä silloin kannattaa tavoitella, vaikkei se kestäisikään ikuisesti tai edes pitkän aikaa.
Varmaan tiedät itsekin vastauksen siihen, voiko ystävä tehdä jotain, jotta surevasta tulisi onnellinen. Joskus voi, yleensä ei.