tiistai 1. tammikuuta 2013

Tarinoita ulkohuussista


23 kommenttia:

  1. Tosi tylyä.

    Mutta koska sinä Tiina Lilla kastat nuo nahkaiset jalkasi veteen? Näkee, että mielesi tekee!

    VastaaPoista
  2. Anonyymi1/02/2013

    annikki

    hieno kuoriainen. lähin kotieläin saattaa löytyä lähempää kuin uskookaan. se ei ehkä olekaan kissa, koira tai marsu vaan kulmakarvoissasi möyrivä punkki. loiseläimen näkökulmasta katsottuna olemme pelkkää purtavaa. mutta ehkä ne silti kavahtaisivat kiusallisilla arvovarauksilla ladattua loinen-sanaa.

    VastaaPoista
  3. Muuten olemme geeniemme raitiovaunu.

    VastaaPoista
  4. tiinuli ja mikkoli,

    kuoriaisen elämä huussissa on joskus tylyä. ei se sentään kuollut, sai vaan muovilapiosta.

    meri,

    joskus keksitään varmasti sellainen yläluokan loinen suoleen (ilman lapamadon haittoja), joka mahdollistaa melkoisen mässäilyn lihomatta. Loinen söisi suurimman osan ravinnon energiasta.

    kalevi,

    olen kuullut tarinasta, jossa ihmisen kaipuu tähtiin selitetään sillä, että kun avaruusajan ihminen vihdoin pääsee matkalle avaruuteen ja saapuu maankaltaiselle planeetalle, ihmisen pääkoppa napsahtaa halki ja valuttaa perimäaineksen perille.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi1/03/2013

    annikki

    sain kerran huonosti valmistetusta kalasta lapamadon. huomasin outoja ruoansulatusongelmia ja laihduin paljon. lääkäri sitten kertoi, että lapamato jakaa aterian kanssani. kooltaan se on melkoinen turilas - parhaimmillaan 30 metriä pitkä - ja kasvaa suolessa jopa sentin tunnissa. sillä on imukupein ja väkäsin varustettu pää, jolla se takertuu ohutsuoleen.

    onneksi ihminen ei aina kypsennä syömäänsä ahventa kunnolla, sillä lapamato on vaeltanut pitkän matkan äyriäisestä kalan kautta juuri ihmisen sisuksiin. se saattaa viihtyä suolessa peräti 30 vuotta.

    VastaaPoista
  6. Siinäköhän se oli se salaisuus, miksi ennen oltiin niin hoikkia?

    Tulevaisuuteni loinen ei tietysti aiheuttaisi anemiaa tai muita hankalia oireita. Se vain kuluttaisi. Ulkonäöltään se jalostettaisiin suorastaa söpöksi, ettei kuluttajia ällötä ostaa tuotetta.

    VastaaPoista
  7. Ihminenhän on varsinainen vuokrakasarmi kaikenmaailman mikrobeille, omankin kehoni sisällä muutama miljardi heitä tallustelee. Antaapi olla. (Kun ei muutakaan voi.) Kerran minuun iskeytyi alivuokralaisiksi Pthirus pubis -perhe; sain sen huonosti pedatusta vuoteesta. Eikä heistä ollut kuin harmia. Onneksi TÄYSTUHO, kun sitä sumutti oikein kunnolla, auttoi.

    VastaaPoista
  8. Ja... koska en halua lausua lähimmäisistäni vääriä todistuksia, niin sanottakoon suoraan että tämä tyttö, joka sänkyni petasi ja minuun nuo syöpäläissöpöläiset sotki, lauloi kirkkokuorossa heleää sopraanoa. Ja Ihan upeasti!

    Moni kakku päältä kaunis! Taitaa olla Totta. Mutta mistä sen - amatööri-ihmisenä tietää mikä kakku sisältä on kiehtova?

    VastaaPoista
  9. Anonyymi1/04/2013

    päätäi viihtyy likaisissa hiuksissa, mutta saattaa vierailla myös puhtaassa päässä. se ei ole turhan tarkka. sen sukulainen satiainen on erikoistunut piristämään parisuhdetta. satiainen asustaa alapään karvoituksessa, mutta saattaa laajentaa asuinaluettaan myös kainaloihin ja kulmakarvoihin. ilman isäntää satiainen saattaisi kuolla muutamassa päivässä.

    VastaaPoista
  10. Muistan, kun päätäi ja satiainen kohtasivat ensi kerran toisensa. Tämä taisi tapahtua kulmakarvikossa. (Toiset kertovat että napa-alueella. Tuskinpa koskaan saadaan selville oikeaa totuutta?) He alkoivat tietysti tappelemaan; kyse oli reviiririidoista. Päätäi, pienempi kun oli, jäi siinä alakynteen. Sen oli pakko juosta takaisin tukkaan. Hiusten suojasta se huusi satiaiselle että "painu v-ttuun".

    Ps. Tämän jutun, ilmeisesti itsekoetun, kertoi minulle Mr. Donald Duck. (Mutta hän muutenkin kertoi kummallisia juttuja. Ja esiintyi e-r-i-t-t-ä-i-n kummallisesti.)

    VastaaPoista
  11. Mutta arvaa mitä, Annikki! (tää mun on pakko kertoa!)

    Kun katsoin tuota Sun piirtämää kovakuoriaistas, joka on ihan näköinen, niin minua alkoi häiritä että tietokoneeni näytöllä (tuon koppiksen yläpuolella) on likatahroja. Niinpä nappasin hyllystäni "CC-MIKRO reagoiva antistaattisuihke -pullon, joka on "turvallinen/poistaa pölyhaitat/ei jätä jälkiä/tehokas/kotimainen. Nettosisältö 250 ml. Ja suihkutin sitä ko. kohteeseen. Sitten pyyhin paperinenäliinalla. Ei ne likajäljet häipyneet. Suihkutin uudestaan, vähän pitempään, ja hieroin taas paperinenäliinaa - vähän rajummin. Ei ne läikät minnekään lähteneet!

    Sitten... äkkiä TAJUSIN ETTÄ nehän kuuluu tuohon Koppikseen! Että ne on Sun tussinjäkiäs - piru vie!

    Ps. Melkein punastuin.

    VastaaPoista
  12. Siitä huolimatta että tunnen valtavaa hellyyttä tuota koppakuoriaista kohtaan, niin se jotenkin muistuttaa Paavo Lipposta. (Yäk.)

    VastaaPoista
  13. No niin, no myönnän että olin tosi laiska, enkä jaksanut pyyhkiä niitä roskia pois, kun muokkasin kuvaa. Ne on varmaan jotain tahroja tuon vanhan skannerini lasipinnassa (eivät lähde millään pesuaineella pyyhkimällä, olen kokeillut) ja niitä tulee jokaiseen kuvaan. Lisäksi se toistaa paperin värin ihan väärin, tai siis turhan korostetusti eikä siitä tule koskaan valkoista, vaan hyvin vaalean harmaa.

    Mitä noihin kuorolaisiin tulee ja esimerkiksi uskonnon opiskelijoihin ja muihin hyveellisiin, niin he ovat mieleltään todella likaisia ja perverssejä. En siis ihmettele yhtään, että kasvattavat satiaisiakin lakanoissaan. Semmosia ne on.

    Minulla on n. 1 kk päästä mustan vyön vyökoe, se masentaa minua valtavasti. En tiedä, pystyykö tässä mitään hupaisaa edes kirjoittamaan ennen sitä.

    VastaaPoista
  14. Eläpä jännitä !

    Jos et heti tällä kertaa sitä mustaa vyötä saa niin saat sitten seuraavalla kerralla.

    Yhtä mukava ihminen sinä olet vaikkei sinulla olisi edes henskeleitä.

    VastaaPoista
  15. Ei siinä se ahdista, että saako mustan vyön vai ei, totta kai se sieltä irtoaa. Hylkäys tulee käytänössä vain jos ei ole valmistautunut ollenkaan tai vahingoittaa paria. Se vaan on koko tilanne ja siihen harjoittelu ja hiominen ja stressaaminen aivan iljettävää, ja koe on fyysisesti ja henkisesti rankka. Jännittäminen kuuluu asiaan. Vaikka se kuuluu asiaan, niin se on silti aika pahantuntuista. Tästä eteenpäin olo vain pahenee kohti helmikuuta. Jee.

    Viime yönä näin unta, että olin vankilassa.

    VastaaPoista
  16. No tuo nyt (vankilassa olo) on ihan loogista siihen mitä tällä hetkellä sulle kuuluu.

    Itse näin tässä taannoin semmoisen unen että pääsin raunioituneesta (jättiläismäisestä) tehdaskompleksista ulos. Heräsin ihme huojentuneena. Nimittäin yleensä unissani vaeltelen koko yön sen tehtaan sisällä. Aina, kun pääsen jostain johonkin huoneeseen ja avaan siellä oven, joudun taas toiseen huoneeseen. Tämä ei ole mitenkään miellyttävää. Sillä minulla on koko ajan kiire... en tiedä miksi. Mutta kovasti vaan kävelen käytäviä ja auon ovia, välillä olen iljettävissä käymälöissä tai kellareissa tai rappusissa jotka ei johda mihinkään ja täytyy kääntyä takaisin ja kävellä jonkun oven luo jonka aukoo ja...

    Aamulla, kun herää, minun jalkoja ja olkapäitä särkee.

    VastaaPoista
  17. Ja samalla, kun heräät, huomaat että sängyn vieressä on kuraiset jäljet ja yöpöydällä ruosteinen naula kuin vanhasta tehtaasta. Hetken ajan, kun vilkaiset peiliin hampaita pestessä, sieltä kurkistaa joku muu ja sillä on kultaiset silmät.

    VastaaPoista
  18. Äläpäs nyt... kuulkaas nyt, ihminen... pelotelko minua! Aamulla, särki raajojani miten tahansa, minun pitää mennä vessaan, siis niin, ja pestä sen lisäksi hampaitani. Mutta uskallanko kammata hiuksiani peilin edessä, no taatusti en uskalla, koska peilistä minua varmaan katsoisi joku KUMMITUS. (vähintäin)

    VastaaPoista
  19. Yhdessä tarinassa vessanpeilikaapin oven saattoi rikkoa, ja sisältä ei paljastunutkaan hammastahnatuubeja ja partavaahtoa, vaan musta kuilu, jonne saattoi laskeutua köyden avulla ja jonka pohjalla oli - ties mitä.

    VastaaPoista
  20. Tämä on aika käytetty kiksi elokuvissa. Siis kun avaa oven/ikkunan/tms niin sen takana onkin jotain toista mitä pitäisi (katsojan mielestä) olla. Parhaimmillaan tästä kyllä saadaan ihmisen mieleen KAUHUA.

    Tiedätkö miten Pelko ja Kauhu eroavat toisistaan?

    Saatat tietää... minä opin Kauhun kerran kun työntelin valtavan isokokoisia neonkirjaimia huoneestani pois. Ne kun koko ajan yrittivät tunkeutua sinne! Ehkä olen kertonutkin tästä, se on ehkä elämäni yksinäisin tapahtuma - olin silloin ihan hätää kärsimässä... Olin pössytellyt jotain ihme hassista ja mennyt nukkumaan. Äkkiä heräsin siihen että huoneeni nurkasta alkoi tunkeutua n. 2 metriä korkeita neonkirjaimia minun asuntooni. Aloin, totta kai, työnnellä niitä takaisin, ja kaikki I ja L ja K kokoiset sainkin (kovalla ähkimisellä) takaisin sinne mistä ne tuli. Mutta M -kirjaimelle en mahtanut mitään! En, vaikka kuinka yritin. Eikä sekään siinä kamalinta ollut, KAUHU astui kuvioihin vasta sitten kun tajusin että "eihän tämmöistä voi olla, eihän tää totta ole, eihän...?" Mää olin aivan epätoivoinen, mää pelkäsin että mää jään tämmöseks...

    Enpä ole sen jälkeen "pilveillyt". Tai hyvin vähäisiä minun kokemukseni sitäkin ennen olivat, narkoottisia aineita en koskaan ole halajanut. Minulle riittää että alkoholin kanssa läträilen. (Ja minimoin muille ihmisille siitä mah. aiheutuvat harmit.)

    Ps. Pelon kanssa pystyy "neuvottelemaan", kauhun kanssa ei. Se on se ero.

    VastaaPoista
  21. Pelko ja Kauhu eroavat toisistaan siten, että Pelon halkaisija on 22,2 km ja Kauhun 12,6 km, Pelko painaa 1.08×10^16 kg ja Kauhu 2×10^15 kg sekä Pelon pyörähdysaika akselinsa ympäri on 7,66 tuntia ja Kauhun 30,35 tuntia.

    MILK.

    VastaaPoista
  22. Olavi Paavolaisen "Synkkä yksinpuhelu" kirjassa on mottona: "Mars tähteä kiertää kaksi kuuta,
    Phobos ja Deimos".

    Olen katsellut niitä. Eräässä observatoriossa eräässä kaupungissa joka sijaitsee (Pentti Saarikosken mukaan) "500 mailia Helsingistä itään". Tai en muista miten se runo menee, mutta pelasin niiden tähtitieteilijöiden kanssa shakkia. Ja vaikka olen aika hyvä pelaajaja, hävisin kaikki pelit.

    VastaaPoista