maanantai 7. tammikuuta 2013

Olen jonkin aikaa laittanut pikkusiskolle (29-v.) ruokaa kerran viikossa, kun hän tulee kaupunkiin. Lisäksi katsomme aina yhden lastenelokuvan ja juomme limonadia.

Minulle on tehnyt hyvää, kun olen saanut askarrella omituisia yhdisteltyjä menuja erilaisista salaateista, leivistä, kanoista, ankoista, uunipadoista ja piirakoista ja kakuista. Huomiseksi olen suunnitellut couscous-salaattia, lapinrieska-broilerikääröjä ja mokkapaloja. Viimeksi laitoin pinaatilla ja tuorejuustolla täytettyä kananrintaa, tomaattirisottoa, omena-retiisi-salaattia ja mantelista päärynäpiirakkaa.

Välillä kanasta tulee hieman kuivaa (en ole aina kovin hyvä minuuttiaikatauluissa) tai kaapista löytyvä tomaattipurkki onkin vuoden yli parasta ennen -päivämäärän, mutta joskus miniomenapiirakka kermavaahtohupulla on täydellistä, ja joka kerta saa sielu hoitoa.

9 kommenttia:

  1. annikki

    miten listaisit kymmenen kummallisinta ruokalajia vähiten kauheasta kauheimpaan? en tarkoita mitään lampaan aivoista tai hirvieläimen siittimistä valmistettuja ruokia, vaan ihan tavallisia pöperöitä.

    kauheus on kaiketi suhteellinen käsite; opin eräästä luonto-ohjelmasta sen, että maailmassa on enemmän ihmisiä, jotka syövät hyönteisiä, kuin ihmisiä, jotka juovat maitoa.

    VastaaPoista
  2. Tämä onkin aika vaikea, koska minun ruokainhoni ovat kaikonneet vähitellen. En esimerkiksi hyljeksi sisäelimiä yhtään, vaikken laitakaan niistä ruokaa itse. En edes muista, mistä ruuista en pitänyt koulussa, vaikka niitä oli enemmän kuin sellaisia ruokia, joista pidin.

    Uskon, että sianposkesta tai -mahasta saa parhaimpia kiinalaisia ruokia, ja kanannahasta ja -aivoista ynnä muusta jauhettu kananugettimassa on minusta mitä parhainta teollisen eläimen hyötykäyttöä, kun mikään ei mene hukkaan. Ihminen ei mihinkään puutokseen kuole syömällä vähän nugettia. Etanat on hyviä, äyriäiset ovat hyviä...

    Se on minusta outoa, miten kalasta saa kummallista ja kauheaa, kun sen työntää astiassa uuniin: se haiseva uunikala jossain epäkermassa on aika inhottava ruoka. Mistä se haju siihen tulee?

    Aloitetaan siis mysteerisesti haisevasta uunikalasta.

    Sitten on olemassa näitä islantilaisia ja grönlantilaisia herkkuja, jotka ovat jääneet mieleen: mädätetty hai ja hylkeen suolen sisällöstä ja hylkeen rasvasta heti pyynnin jälkeen sotkettu tahna. Kumpaakin voisin maistaa.

    Samasta matkailuohjelmasta hylkeen silmä raakana herkkuna - en söisi, jotenkin se lasiainen ei innosta.

    Masai-heimon naudan maito-veriseos: lehmä lypsetään ja kuppiin lasketaan tuoreeltaan sen kaulasta verta.

    --

    Bonuksena vielä japanilainen laatulihakarja, jolle juotetaan olutta päivät pitkät. Se saa naudan syömään hyvin ja kehittämään todella mureaa lihaa. Tämä ruoka on vain kummallinen, kauhea se ei ole.

    Kaikista kauheimpia ovat amerikkalaiset superteolliset epäruuat, kuten Twinkie - joka ei koskaan vanhene ja josta ei tiedä, mistä hitosta se on edes tehty. Näistä löytyisi varmasta toista sataa aivan todella iljettävää ja vinoutuneesti valmistettu ruokaa, enkä edes tunne niistä kuin muutaman. Jos saisin kirjoittaa uudelleen, etsisin käsiini kymmenen koplan tätä tuotesarjaa ja tarjoilisin kammotuksena.

    Nykyajan faktoja on sekin, että maailmassa on nykyään enemmän liikalihavia kuin nälkää näkeviä ihmisiä. Globaalit ongelmat eivät todellakaan liity enää puhtaaseen veteen, vaan McDonaldsiin.

    VastaaPoista
  3. Onko ihan varma kans, Annikki nuo "nykyajan faktat"?

    Anteeksi, mutta tekee mieleni taas saivarrella kun en osaa inhokkiruokia ruveta listaamaan (niitä kyllä on).

    Nyt nälkäänäkeviä on noin miljardi ja vuoteen 2050 mennessä se luku nousee 3 miljardiin (pysyy siis suhteessa väestön kasvuun).

    Maailman väkiluku on nyt reilu 7 miljardia ja kun vähenetään siitä tuo miljardin nälkäisen ryhmä, niin syöpikö meistä kolme miljardia liikaa ja toiset kolme sopivasti?

    Entä jos vain suurin osa eurooppalaisista ja amerikkalaisista turvottaa itsensä liikasyönnillä, sekä osa venäläisistä oligargeista ystävineen ja sukulaisineen ja kaikenmaailman muut ihmiset koettavat pysytellä kohtuudessa, niin voidaanko edelleen pysyä esittämässäsi faktassa?

    Olisiko oikeammassa arvio, että koska maailman rikkauksista (maan, veden, ilman; jopa avaruuden) hyödynkorjaajia (siis "suursyömäreitä" joille mikään ei riitä; syöminenkään) on 1-1,5% glob. väestöstä, että sen arvion ympärille jos mittaisi liikaläskitkin, niin oltaisiin oikeammassa suhteessa myös siinä, kuinka paljon liikalihavia maapallon väestöstä on?

    On myös fakta sekin, että köyhät lihovat halvan, sokeria ja rasvaa ja muuta epäilyttävää enimmäkseen sisältävän ja hyvin yksipuolisen, epäterveellisen ruuan vuoksi. Alkoholin ja imeläjuomisen osuus on myös aika iso.

    Vähän inhotti katsoa uutisia, kun Thaimaan lomalaiset olivat joutuneet pakkolaskuun ja peräti 8:n tuntiin eivät olleet saaneet kunnon sapuskaa, jotta ilkisivät vielä siitä niin saatanan suurta mölinää pitää.

    Paskat siitä, että henki säilyi, mutta syötävää pitää olla joka hetki tarjolla.

    Ja kun niitä hyllyviä leuanalusia (niin nuorten lasten kuin aikuistenkin) katseli, ei voinut olla ajattelematta, että vaikka kaksi viikkoa olisivat olleet vedellä ja leivällä, olisi vasta ensimmäisissä vyötärönrenkaissa se kuuri pikkuisen nipistellyt.

    Todella pimeää noissa päissä, ajattelin lisäksi. -Ei seikkailunhengestä tietoakaan! Mitä ne sieltä matkoilta hakevat? Lisää läskiä vyötäröilleen?

    VastaaPoista
  4. En minä laittaisi vääriä faktoja, tarkistelen ne yleensä melko huolella. Nälkäisiä oli maailmassa vuonna 2010 925 miljoonaa (World Hunger) ja ylipainoisia ja obeeseja taas vuonna 2008 1,4 miljardia (WHO). Valitettavasti ei tuoreimmat tilastot olleet nyt samalta vuodelta, mutta suuruusluokka on aika samanlainen nytkin, paitsi tietysti lihavia on vieläkin enemmän. Vaaka on siis keikahtanut toisin päin jo joitakin vuosia sitten.

    Lihavuus on samalla tavalla hengenvaarallista ja elämänlaatua haittaavaa kuin nälkiintyminenkin, ja se on kerta kaikkiaan nykyään suurempi ja jatkuvasti kasvava maailmanlaajuinen kansanterveydellinen ongelma, eikä se rajoitu enää perinteisellä jaolla länsimaat/kehitysmaat. Minusta se on väärin, että lihava ihminen herättää inhoa ja rankaisunhalua, kun taas nälkiintynyt ihminen järkytystä ja sääliä.

    VastaaPoista
  5. Itse, kun en kokkikouluja ole käynyt, niin parhaimmin osaan valmistaa ns. leikkelelautasen. Se toimii niin että avataan ensin jääkaapin ovi ja katsotaan mitä siellä on. (Samalla voi napsauttaa yhden oluen auki. Koska niitä siellä ainakin on.) Einekset, joita kylmäkaapista löytyy, lätkitään lautaselle. (Paitsi jos kuivakaapista löytyy näkkileipä, sen voi syödä semmoisenaan, ikään kuin alkupalana. Tosin ronkelimpi ihminen panee margariinia senkin päälle.) No, kun kaikki ns. purtava on asetettu mahdollisimman esteettisesti (eli liikkumattomaksi) lautaselle, voi alkaa miettiä mitä sitten tekee. No, jotta ruo'asta nauttisi, pitää jotain lukea. (Ruuan kanssa pitää aina jotain lukea.) Itse suosin Finnegans Wakea. (Sitä lukiessa ei tule hotkineeksi.) - Ja 'a vot'! (Tai kuten jossain sanotaan 召し上がれ!)

    VastaaPoista
  6. Ps. Oikeasti olen kyllä kulinaristi. Ja Mikko.

    VastaaPoista
  7. Leikkelelautanen kunnon palalla sinistä lenkkiä on aina paikallaan.

    Samalla voi tapailla vanhaa balladia "kuoretonna en voi lentää, nakki olen vaan..."

    Jostain syystä lenkki on paljon parempaa kylmänä kuin lämpimänä.

    VastaaPoista
  8. Ruokajuomana taas Liekki on kaikkein haastavin. Sen kanssa saa olla tarkempana kuin näiden Joulu Enkeleiden kanssa jotka kynttilöiden energian avulla pyörivät ympäri, ja kilisevät.

    VastaaPoista
  9. Minä pidän kamalasti kissoista. Tämähän ei tähän mitenkään kuulu mutta ajattelen, aina kun näen niiden mulkoilevan minua, että ne ajattelevat "mitähän tuo ajattelee". (Tietysti tiedän että niillä on tärkeempääkin ajateltavaa, mutta) olen aina otettu, kun he hiippailevat minua kohti.

    VastaaPoista