sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Toiveammattini on edelleen astronautti. Avaruuden tyhjyys kruunaisi yksinäisyyteni.

- No, se nyt oli ihan kukkua, tai ainakin ihan vähän.

Siitä lähtien, kun näin piirretyn avaruuden pikajunalla matkaavasta pojasta, aloin tuntea selittämätöntä vetoa niitä mustia etäisyyksiä kohtaan, joita kylmien kappaleiden välillä on. Joidenkin veri vetää merille, minun sinne, missä veri jäätyy ja pirstaloituu. Nukkumaan mennessä suljin silmäni ja kuvittelin mielessäni planeettojen varjoja ja pohjatonta pimeyttä, johon ohut valo ja harva tähtipöly katoavat. Äärettömään yrittäessäni aina nukahdin.

Talvella aurinko lämmittää vain lyhyen päivän hetken, lämpö katoaa nopeasti yöhön ja virtaa kauas tyhjyyteen. Pohjoinen kalotti kumartuu pimeän puoleen ja pimeä kumartuu vastaan, kaareutuu kaikkialle. Avaruus tulee lähemmäs ja tuo kylmän mukanaan.

4 kommenttia:

  1. "Avaruuden tyhjyys kruunaisi yksinäisyyteni."

    Voiko sitä olla yksin jos on yksin?

    Kun minä olin yksin (kotona) vähän aikaa isompien lasteni lennettyä maailmalle, oli minulla kavereita (ns. "sýdänystäviäkin") enemmän kuin koskaan. Nyt, kun ihmisiä vilistää (siis perhettä, ja kotona) alati tässä läsnä, tunnen oloni toisinaan hyvin yksinäiseksi, mieleni aivan autioksi. Vasta hälinä palauttaa tunnon.

    Ymmärsitkö?

    Tai sitten minä en ymmärtänyt tuota lausetta jonka siteerasin.

    Eli sinä ehkä nautit yksinolosta, mutta ääripäätä siinäkään et ole vielä kokenut? Pitäisi päästä avaruuteen asti kauas muista ihmisistä. Mutta eivät taida lähettää ketään sinne ilman paria?

    VastaaPoista
  2. Tein (sillä lauseella) pilaa mahtipontisesta unelmastani astronauttina autiudessa. Yksinäisyys ja eristyminenhän ovat se rankin puoli siinä ammatissa, mutta unelmissani en näe niitä niin ongelmallisina, vaan jos jossakin pääsee oikein kunnon yksinolon äärelle, niin juuri siellä.

    Masentuneena tunsin itseni jatkuvasti eristyneeksi varsinkin seurassa. Silloin yksin sai olla rauhassa, vaikkei silloinkaan olo ollut hyvä. Enää ei ole niin, olen vain harvoin yksinäinen seurassa, ja lisäksi pidän yksinolosta aika paljon. Minulla on suuri perhe ja paljon sisaruksia ja heillä on paljon lapsia. Hälinässä olen kasvanut ja siihen tottunut, mutta hiljaisuus on kotoisin olotilani.

    Avaruudessa ei ole ihanaa se, että on kaukana muista ihmisistä, vaan se, kun on lähellä avaruutta.

    VastaaPoista
  3. tiesin että amerikkalaisilla on astronautit ja neukuilla kosmonautit, mutta että kiinalaisillakin! kinskit ovat taikonautteja.

    olisin halunnut ottaa sen askeleen, joka oli pieni yhdelle ihmiselle mutta suuri koko ihmiskunnalle.

    mutta avaruus kohtelee avaruusmiestään tylysti: 3-4 kuukauden avaruuslennon jälkeen astronautilta kestää 2-3 vuotta, että hänen luumassansa palautuu ennalleen. terve 30-vuotias astronautti vastaisi marsin retken jälkeen lihasvoimaltaan 80-vuotiasta.

    tämä saariston valosaasteeton yötaivas on rakkauteni. kirkas tähti vilkuttelee korkealla, liekö se venus tai joku muu taivaan kulkijoista. hyvä kun siellä kauniina ovat ja uteliaisuutta herättävät ihmisen ajankuluksi.

    VastaaPoista
  4. Minä voisin tehdä ihan vain sellaisen pienen askeleen ihmiskunnalle, mutta suuren itselleni. Ei sillä niin merkitystä, astuuko ensimmäisenä Kuun pinnalle vai vähän myöhemmin.

    Olin kauhean levoton muutama vuosi sitten, kun kuka tahansa sopivahko ehdokas sai hakea ESAn projektiin astronautiksi (vai mikähän euronautti se sitten onkaan tulevaisuudessa), mutta A) olin sairauslomalla ja B) minulla ei ollut edes valmista tutkintoa fysiikasta (koska A). Sillä juuri fyysikko joidenkuiden harvojen tekniikan alojen DI:ien lisäksi olisi voinut hakea ohjelmaan. Siinä olisi ollut hyötyä armeijastakin ja varmaan paljosta muusta, mutta silti. Olihan se siinä melkein ulottuvilla. En ollut liian vanhakaan, enkä liian nuori.

    Syövätköhän ne siellä lennolla sitten osteoporoosilääkkeitä? Saattaisi olla. Avaruus tappaisi säteilyllään ennen pitkää, mutta olisihan se sen arvoista.

    Kevään tullen suren aina monta viikkoa sitä, kun tähdet lakkaavat näkymästä. En oikein tiedä, korvaako kesän lämpökään sitä, että taivas on haalea ja läpinäkymätön monta kuukautta.

    VastaaPoista