Aikojen alussa kerroin ensimmäisestä legendasta, joka tapahtui kauan sitten maailmankaikkeuden alkuhetkillä. Kolme perusvuorovaikutusta hallitsi maailmassa, ja nämä olivat vahva vuorovaikutus, gravitaatio ja sähköheikko. Hiukkasten energia kuitenkin vajui tuoreen maailman jäähtyessä ja tapahtui rikkoontuminen: sähköheikko sälähti kahdeksi osaksi, sähköiseksi vuorovaikutukseksi ja heikoksi vuorovaikutukseksi. Ja näin on ollut tähän päivään asti.
Kaikki, mitä me teemme elämässä, on sähköisen vuorovaikutuksen osasia: esineiden pinnat ja koskettaminen, tuhoaallot, tehtaat ja tulivuoren purkaukset. Heikko on piilossa pienissä palasissa salaisena taikurimaisena temppuna: se muuttaa hiukkasia toisiksi ja rikkoo symmetriaa. Sairaalassa se sykkii PET-laitteissa kaikessa hiljaisuudessa ja saa ytimet hajoamaan positronisäteilyllä. Siellä täällä on heikkoja pilkahduksia kauan sitten irronneesta vuorovaikutuksen palasesta.
Hiukkasfyysikot, nuo kaiken olevaisen papit ja pyövelit, rakensivat näinä aikoina laitteen maan alle, suunnilleen Sveitsin ja Ranskan rajalle, ja saivat aikaan niin suuria energioita, että ajoittain sähköheikko on yhdistynyt jälleen yhdeksi, ja eräs pitkään odotettu hiukkanen, joka nivoo nämä kaksi yhteen (tai erilleen, kuinka sen nyt ottaa) löytyi.
Interrail osa 4
27 minuuttia sitten
Mutta gravitaatio, suuri yksinäinen, on entistäkin yksinäisempi.
VastaaPoistaSellaista se paradoksaalisesti on, kun on oikein vetovoimainen. ehhe he he.
VastaaPoistaSiistiä! Tämä oli kaikkein paras selitys näistä ilmiöistä ikinä. Nyt ymmärrän hiukan enemmän.
VastaaPoistaKiitoksia.
VastaaPoistatämä keikkuu vähän siinä ja siinä, että onko tämä tarkalleen ottaen totta, mutta päätin kiertää hankalat kohdat tarinan ehdoilla.