perjantai 9. marraskuuta 2012

Polkupyörän lokasuoja oksentelee mutaa ja märkiä lehtiä. Kolina lakkaa vasta, kun potkaisen sitä ja litteä alumiinitölkki kolahtaa lokasuojan välistä asvaltille. Kaikkialla pehmeänä vellova sumu sentään on kovin romanttista. Paljaat puut ovat kääriytyneet kosteaan harsoon, tihkusateelta vie aikaa painua villakangastakista läpi.

Seuraavana päivänä pakastaa ja lunta ryöppyää teille. Kukkuloiden puut ovat kadottaneet kaikki syksyn värinsä ja oksilla keinuu paksua lunta. Juuri äsken vielä niin värikäs Savilahden ranta kaukana kohoavine mäkineen on muuttunut kauttaaltaan harmaaksi ja valkoiseksi. Pienet lammet käyvät umpimielisiksi ja tummiksi. Piikikäs riite reunoillaan ne tuijottavat vaiti, kun ajan ohi. Lokasuoja kolisee. Talven ääniä.

14 kommenttia:

  1. suomalaisessa elämänmenossa voi harvoin aistia luovaa hulluutta mielikuvituksellisten polkypyörien saralla. toivoisin näkeväni liituraitapukuisen virkamiehen ajelevan absurdin vaaleanpunaisella ikivanhalla polkupyörällä attaseasalkkunsa kanssa töihin.

    VastaaPoista
  2. olen alkanut inhota syvästi noita ikivanhoja polkupyöriä kerrostaloni ahtaassa katoksessa: sellainen vie kahden pyörän tilan ja kun niitä on siinä neljä rivissä, niin oma pyörä ei mahdukaan enää suojaan ja oikein tunnen, miten kauhea raivon höyry puhkuu korvistani ulos. Sitten nostelen niitä roikaleita tarkempaan järjestykseen, jotta oma mahtuu väliin, ja eihän sekään suju niin kuin soisi: kun nostaa takapyörää, etupyörä menee 90 asteen linkkuun ja leveä etutanko tarttuu viereisen pyörän samanmalliseen. Jokaisessa vanhassa pyörässä on systemaattisesti suuret ja tilaa vievät seisontatuet, jotka eivät oikeasti tue sitä pyörää edes pystyyn, vaan saavat ne lenkottamaan 60 asteen kulmassa entisestäänkin ahtaassa paikassa.

    Harmittelen oikein tätä muotia, että niin monella opiskelijalla on sellainen turjake elämääni haittaamassa. Minullakin oli ennen sellainen vanha pyörä, oli kaksikin, mutta nykyään vannon käytettävyyden nimeen. Entisillä oli raskas polkea, enkä tahdo ylläpitää mitään huoletonta city-imagoa, vaan tahdon funktionaalisen kulkuvälineen, jolla todellakin pääsee vaivatta paikasta, ja jolla voi joko hurauttaa kaupungille, tai 30km lenkin mäkisessä maastossa.

    Taloyhtiölle sen sijaan laitoin palautetta, että pyörien parkkitilat ovat kuvottavan huonot, ja niihin pitäisi saada korjaus. Eihän se niiden vanhojen teräsrunkopyörien vika ole, että katokset ovat olemattoman kokoiset.

    Luovaksi hulluudeksi tahtoisin hissien ja portaiden sijaan liukumäkiä julkisiin tiloihin.

    VastaaPoista
  3. Amsterdamista en tiennyt paljoakaan kun sinne ensimmäisen kerran menin. Tai mikä on paljon, mikä vähän, kyllä minä heidän historiansa olin lukenut. Tiesin senkin että siellä ajetaan fillareilla enemmän kuin Köpiksessä, silti... Ensimmäiseksi ihmettelin että polkupyörät siellä oli lukittu niihin sillankaiteisiin/tai mihin tahansa noin 2-3kertaisin paksuin kettingein. Oi, miksi? Minä ajattelin että tämähän on tyly kaupunki polkupyöräilijöille.

    Eihän se ole, päin vastoin.

    Ps. Pössytkin tietysti coffeeshopissa poltin. Se ei paljoa maksanut, eikä mennyt päähän; paitsi kun pääsin hotellilleni, ja menin suihkuun; kaikki alkoi äkkiä hirvittävästi hihityttää. (Se oli sangen sympaattista.)

    Pss. Veljeni ajoi aikanaan pyörällä kilpaa - toisia kilpapyöräilijöitä vastaan. Hänellä oli kallis, kallis pyörä, se painoi n. kaksi kiloa. Hän roudasi sen aina kotiinsa olohuoneeseen. Hitsi, kun se oli kevyt. (Kosketin nimittäin sitä kerran.) Sillä on voitettu pari Suomen Mestaruutta ja ajettu joku Ennätyskin.

    VastaaPoista
  4. Niin, en vastannut kysymykseesi. (Koska et mitään kysynytkään.) Mutta minustakin taloyhtiöitten polkupyörävarastot ovat sekasotkua täynnä. Ne, yksinkertaisesti, pitäisi siivota. (Tai sitten niihin - tämä on huonompi vaihtoehto - niihin pitäisi heittää 1-2 käsigranaattia. Ja sitten siivota.)

    VastaaPoista
  5. Pekingissä on kuulemma yhdeksän miljoonaa polkupyörää:

    http://www.youtube.com/watch?v=eHQG6-DojVw

    Unelmankevyt polkupyörä se vasta olisikin jotain, kyllä kelpaisi rullata maantietä pitkin.
    Kypärää vain en ole oppinut koskaan oikein käyttämään. Kokeilin jonkin aikaa olla järkevä parikymppisenä, mutta sitten totesin, että elämä sen kypärän kanssa ei ole niin mukavaa, että viitsisin vaivautua. Niinpä katson aika tarkkaan, mistä ajan ja missä autot ajaa, ja se saa riittää.

    http://www.youtube.com/watch?v=TukLHJWW9NA

    VastaaPoista
  6. Voi, mikä romantikko olet! Kohta varmaan räjähdät. Mikä vahinko se olisi... monet vanhat ihmiset kysyvät minulta, vähän tutisten, että 'mikäs sille annikille ny tuli'? Minä vastaan heille että: "ei sille mikään vahinko tullut. se vaan pamahti. tai ensin siltä meni paskas polkupyörä, sitä se suri, sit se ajatteli että voi se olla ilman sitäkin. sit se taas pamahti."

    Näin syntyvät revontulet, sanon.

    VastaaPoista
  7. Pyh, eivät kaikki herkät ihmiset ole särkyviä. Niin kuin krokotiilit. Niistä oli tänään uutisissa, että niiden nahka on paljon herkempi kuin ihmisen sormenpäissä, ja kukaan ei menisi sanomaan krokotiilille, että oot niin herkkis ja romantikko, että kohta varmaan räjähdät. Krokotiili vain näyttäisi hampaitaan, ja uisi joessa eteenpäin nahkaansa erinomaisen tyytyväisenä.

    Noista kahdesta polkupyöräkappaleesta jälkimmäinen on enemmän minun tyyliä. Tässä pitää nyt erottaa teeman mukaiset kappaleet sellaisista, joista oikeasti pidän. Minä en ole mikään lasienkeli, vaan krokotiili.

    VastaaPoista
  8. Nautiskelen - huom! nautiskelen - nykyisin ainoastaan austraalialaisia punkkuja. (Ennen ainoastaan chileläisiä.) Näissä nykyisissä pulloissa - joiden sisältöä nautiskelen - on aina etikettinä krokotiilin kuva. Mua se vähän (ei kovin paljoa) häiritsee. Niitä kun ei meinaa erottaa toisistaan. (Eikä kaikki oo yhtä hyviä.) Olis kiva kun jonkun punkkupullon etiketissä olis esim. nuori nainen joka pumppaa ilmaa polkupyörän takakumiin; ostasin semmoista. (En tietenkään toista kertaa jos se olisi - Pyh - huonoa viiniä.)

    Fillaristi olen aina ollut. Vaikka nykyisin vaan kävelen. Ajattelen silti, että polkupyörällä olisin jo melkein perillä. Nyt oon vasta lähteny... tallustelemaan.

    VastaaPoista
  9. annikki

    tässä on melkein-polkupyörälaulu. oikeastaan siinä puhutaa enemmän rullaluistimista, mutta ei kai se haittaa . . .

    [youtube http://www.youtube.com/watch?v=1RuXyez_J5w?rel=0&w=560&h=315]

    VastaaPoista
  10. linkki oli vähän solmussa. tässä uusi.

    http://www.youtube.com/watch?v=1RuXyez_J5w?rel=0&w=560&h=315

    VastaaPoista
  11. Viinin nautiskeluun itse kullekin:

    http://www.demotivationalposters.org/image/demotivational-poster/0912/wine-etiquette-wino-drunk-demotivational-poster-1260047430.jpg

    Rullaluistin-laulussa nuori nainen stalkkaa jotakuta poikaparkaa öin päivin, mutta onneksi pojalla on reipas äiti, joka vahtii lapsensa turvallisuutta tarkasti.

    VastaaPoista
  12. No tuossa sinun demonstraatiossasi herra X ei ole löytänyt etsimäänsä. Hän on tullut - kävellen tai pyörällä - teeveeohjelmasta "Huijaa mua, äiti". Ja äiti on tosiaan huijannut häntä. Samoin kuin ohjelman tyttöystävät A, B ja C. (Jotka oikeasti vain näyttelivät tyttöystävyyttä.)

    Voi poikaparka, voi!

    VastaaPoista
  13. Herra X:llä oli nyt vain äiti mielessä, vaikka olisi ollut rullisseuraa tarjolla oven takana.

    Katsoiko kukaan muu tänään Eduskunnan kyselytuntia? Se oli hyvä jakso siitä draamasarjasta: ministeri Kyllönen sanoi repivänsä paperit silpuksi ja polttavansa ne. Olen sitä mieltä, että siinä vasta ministeri. Kunnon tömäkkää ainesta.

    VastaaPoista
  14. Tunnen Siilinjärveltä kaksi ihmistä, sinut ja Kataisen. Te kumpikin olette aika viksuja. (Tai ei oikeastaan Katainen.) Mutta kumminkin.

    VastaaPoista