Ilman kohina edestakaisin peittää alleen paljon, ja niin kuuntelen ja odotan niitä toisia ääniä syvemmältä, suhinaa rintakehästä, hiljaista purjeiden pauketta. Vanhus ja hänen merensä, jokaisella omansa.
Minun mereni on unien alla tässä pitkässä pimeässä hetkessä ennen talvea. Syvistä syvistä vesistä on vaikea nousta aamulla, mutta helppo vajota illalla. Pidän tyhjistä seinistä, hopeisesta väriään valon mukaan vaihtavasta tapetista ja irronneesta rappauksesta, joka tekee betoniin tahroja. Keltaisen talon ullakolla palaa taas öisin valot, tänä syksynä siellä ei ole riisuttuja mallinukkeja, vaan liikkumattomia kangaspuita, eikä kukaan kulje noissa huoneissa. Kunpa joku kutoisi kankaita, kunpa siellä olisi joku. Vaan öisin ei ole ketään, vain valot.
Silloin joskus huomasin kyllä, kun hän alkoi kääntää selkänsä minulle öisin, mutta huomasin senkin, että olin helpottunut siitä. Nyt käännän itse selkäni ullakon valoille ja nukahdan lempeisiin uniin. Aamulla keltainen talo on pimeä, eikä kangaspuita näy.
he’s right
5 tuntia sitten
tämä kirjoitus resonoi tyhjään tilaan ja hiljaisuuteen. tyhjyys ja hiljaisuus on rikas siitä mitä jää kun epäoleellinen poistuu. tämä kirjoitus muistuttaa myös pelkistettyä musiikkia. jotakin yksinkertaisen moniselitteistä sävellystä, joka jättää tilaa kuuntelijalle. erik satien rauhoittavat pianosävellykset ovat sellaisia.
VastaaPoista"...ja värinä vain/oli värinä valon..."
VastaaPoistamarraskuun meri,
VastaaPoistavälillä mietin, että missä mahtaa mennä minun kirjallisen mykkyyden raja, jossa sana muuttuu hiljaisuudeksi, mutta vielä se ei ole tullut vastaan. lähestyn sitä raja-arvoa, enkä oikein tiedä tai ymmärrä, että miksi. jokin minussa on niin tyhjää ja hiljaista, että se tahtoo tihkua tänne.
valto ensio,
vanha telkkarini (Wanaha Telekkari III) on alkanut muuttaa valoa niin valtaisaksi värinäksi, että se kuulostaa jo vaaralliselta. Kuvaputki särisee ja pitää kovaa meteliä, enkä oikein uskalla aukaista sitä, ellei sieltä tule joku aivan ehdoton lempiohjelmani, kuten Eduskunnan kyselytunti.