torstai 15. marraskuuta 2012

Eräänä päivänä päädyin hissiin kahden klovnin kanssa. He soittivat banjoa ja sorsapilliä koko matkan seitsemänteen kerrokseen. Tosin siinä vaiheessa, kun muut ihmiset poistuivat hissistä ja jatkoimme klovnien kanssa kolmisin ylöspäin, he lopettivat soittamisensa ja kysyivät arkana, saako enää soittaa. Onnistuin siis ankeuttamaan iloiset klovnitkin hetkessä. Saatuaan luvan pellet jatkoivat, mutta sävelessä oli jotakin vähän surullista siitä eteenpäin.

7 kommenttia:

  1. kaikki ihmiset ovat herkkähipiäisiä. toiset myös klovneja. mitä tässä sen kummallisempaa? paitsi sinä. (joka olet niin nuori ja niin paatumaton.)

    VastaaPoista
  2. Klovnit olivat herkkätunteisia; tilanne muuttui, kun seurassa oli enää yksi kyytiläinen. Rispektiä heille.

    VastaaPoista
  3. Kun olin juuri mennyt Pariisiin ja muutin tavaroitani hostellista ensimmäiseen kotiin, matkustin pitkin poikin kaupunkia yhden klovnin kanssa. Minulla oli painava vedettävä matkalaukku ja sillä oli vedettävä musta arkku, jossa oli ehkä joku soitin. Lukemattomissa metron portaissa (Pariisissa on hissejä vain yhdellä metrolinjalla, enkä minä asunut sen varrella) kuljimme peräkanaa: ensin klovni, joka veti arkkuaan portaita ylös, sitten minä matkalaukkuni kanssa. Kukaan muu ei tainnut sitä kummastella, olimmehan matkalle Montmartrelle.

    VastaaPoista
  4. mikis,

    voin suositella klovniseuraa kaikille, pidin erityisesti sorsapillistä. Hissimusiikin sijaan kauppakeskuksiin pitäisi palkata soittavia klovneja aina silloin tällöin, mutta ei niin usein, että klovnit muuttuisivat hissimusiikiksi.

    Hoo Moilanen,

    Klovniparat tulkitsivat tunteeni väärin. Harjoittelin hyvän pokerinaaman pitämistä, koska se on tärkeä ominaisuus tulevassa ammatissani. Heiltä jäi se puolisekuntinen näkemättä, kun hymyilin spontaanisti, ja vedin naaman peruslukemille. Ajattelin myös, että voisi olla hauskempi nauttia konsertista yhtä arvokkain elein kuin sinfoniasalissa.

    Riikka,

    tuosta saisi hyvän sarjakuvan, tai elokuvakohtauksen. :)

    VastaaPoista
  5. Elämän käpyjä, kyllä. :)

    VastaaPoista
  6. en koskaan muista, että olen käynyt sanomassa jotain. siksi jälkisanat jäävät usein huomaamatta. mutta totta! olen suunnitellut sarjakuvia siskokkaan kanssa; hän piirtää ja minä kirjoitan. ehkä teemme klovnikuvan.

    VastaaPoista