maanantai 8. lokakuuta 2012

Välillä on yksittäisiä päiviä, jolloin aurinko riippuu taivaalla kuin lämmin kultainen medaljonki ja kaikki on kovin leppeää. Viluiset puut ryhdistäytyvät lämmössä ja heiluttelevat harvoja keltaisia ripsujaan, tuuli tyyntyy. Lampi on sileä ja kiiltävä kuin voiastian pinta.

Sairaalan ikkunasta näkyy syksyn kirjavat mäet ja hopeinen järvi. Pidän kaupungeista, jotka näyttävät siltä, että ne on istutettu metsään; vähänkin kun nostaa katsettaan, kaukana siintää harjut ja sininen horisontti, kiviset talot loppuvat lyhyeen.

8 kommenttia:

  1. Kaunista. Todella vakuuttavaa!

    Itse aikoinaan keksin että "lampi on tyyni kuin kalastajien sille solmima istumalakko". (Tai ei se kyllä näin ollut, paremmin se oli, mutta en nyt muista miten.)

    Kaupungit, kauppaloista nyt puhumattakaan, on rakennettu metsiin, jokien varsille. (Joet taas menevät sinne minne menevät.) Ps. Joskus kalat tulevat niitä vastaan, siis jokien virtauksia vastaan, ja rannalla, kummallakin puolella, Majavat narskuttelevat talttamaisia hampaitaan. (Kuin kiukkuiset koululapset välitunnilla.)

    VastaaPoista
  2. ... "sille langettama ylityökielto"... niinhän se oli. Aina ei muista mitä (p-kaa) puhuu. Joka on toisaalta... "Hellu Rei".

    Ps. Anikki on Runoilija. (Köyhä, mutta Oikea.)

    VastaaPoista
  3. No sitä kannatti odottaa, sehän oli hyvin sanottu, tuo ylityökielto. Vähän synkeä tosin, mutta sellaista elämä on. Varsinkin lammilla ja lampien tuntumassa.

    Tarkoitit varmaan tarkentaa, että savolaiset kaupungit on rakennettu metsiin, koska ei Riihimäki missään metsässä ole, ellei sähkölinjametsässä.

    Majavista olen sitä mieltä, että ne ryökäleet söivät kaikki lumpeet, enkä anna niille sitä anteeksi.

    VastaaPoista
  4. Tuleeko ihmisestä muuten sitten väärä runoilija, kun hänestä tulee varakas?

    Alan itse ainakin kirjoittaa oodeja rikkauksilleni ja varsinkin keskiluokkaiselle audilleni sekä typerille viikonloppumatkoilleni Eurooppaan.

    VastaaPoista
  5. En ole ikinä tavannut Rikasta Oikeaa runoilijaa. Varmaan heitä on. (Miksei olisi.) Haluaisin tutustua heihin. Ennakkoluulottomasti olen tutustunut köyhiin näyttelijätteröihin, ja myös rikkaisiin, ei niissä eroa ole. (Paitsi nuo rikkaat unohtavat yleensä pullean lomnpakkonsa sänkyni viereen. Se pitää palauttaa. Koska... en minä varas ole.)

    VastaaPoista
  6. ЯOR - rikkaat oikeat runoilijat. Siinä olisi tyyliä. Rikkaalla oikealla runoilijalla olisi aikaa ja mahdollisuuksia tutkailla maailmaa: hän asettuisi kahviloihin siellä ja täällä, matkustaisi Sisiliaan katselemaan turkoosia merta ja mustaa yötä, ja toisinaan hyvän aterian jälkeen raapustaisi muutaman sanan.

    Voi mikä juoni jättää lompakko sängyn viereen. Köyhä ei kyllä omasta laihasta luopuisi, on hirvittävän kallista uusia kortteja, ja entä jos siinä menisi kirjastokorttikin, eikä joku palauttaisikaan, vaikka miten toivoisi.

    Jos minulla olisi pullea lompakko, unohtelisin sitä ja siellä olisi sisällä käyntikortti: "mesenaattipalvelut - olethan taiteilia".

    VastaaPoista
  7. Kävin näin aamulla, kun ulkona on vielä pimeä, lukemassa sanasi, Annikki!

    Sanasi, Annikki!

    Ne ovat kauniita (niin kuin mikko sanoi).

    Myös tuo pullea lompakko, jonka huomaan tuossa yläpuolella, on kaunis pulleudessaan.
    Miten kauniissa maailmassa elämme!

    Sitä on pakko ihmetellä.

    VastaaPoista
  8. Heipsan Liisu,

    teen nykyään metalligrafiikassa keuhkoverenkiertoa ja toivottavasti siitä tulee valmiina kaunis siitäkin. Se nimittäin on sitä oikeastikin: kuin kaksi puuta vastakkain, vasen ja oikea, oksat kurottavat kohti kylkluita, juuri on yhteinen, ja se sijaitsee sydämessä.

    VastaaPoista