Ruutukärpänen? Todennäköiseti kyse oli kumminkin sukakärpäsiin (Muscidae) kuuluvasta Musca domesticasta. Voi olla myös kyse - mutta epäilenpä tätä - jostain Juurikärpäsiin (Anthomyiidae) kuuluvasta yksilöstä. Niitäkin nyt, näin syksyisin, asunnoissa pyöriskelee. Mutta paremmin tuon kärpäslajin saisi määritellyksi kun ottaisit sen Päykän pois pölypussista ja toisit sen esim. minulle. - Korvaisin kyllä taksikulut.
Tästä kumpuaakin lisää kysymyksiä. Kenen peukalonpään kokoinen: Aleksandr Karelinin vai Shirley Templen? Ja onko kyseessä vasen vai oikea peukalo? (tällä tosin ei ole mitään merkitystä) Ja mitä Ville tässä tekee? Onko hän uusi poikakaverisi?
Eihän tuo Ville nyt mitenkään pullea ole. Eikä Maijakaan. Korkeintaan siinä on kaksi kohtuullisen kolossaalista henkilöä. Ps. Enemmän olisin huolestunut tuon Maijan ihme virnuilusta? Ja Ville taas ei ole kyllä nukkunut kunnolla pariin vuorokauteen. - Hakisivat Terveyskeskuksesta tabletteja.
hoidin 70-luvulla ystäväni lasta ja katselutin hänellä maija mehiläistä. jos muistan oikein, niin sen asetelma perustui äärimmilleen pitkitettyyn pelkotilanteeseen sekä siitä selviämiseen.
taisin inhota sarjaa, mutta 5-vuotias hoitolapseni liina rakasti sitä. sen päähenkilö oli ilmeisesti oiva samaistumiskohde: eläin ja lapsi.
Maijalle tapahtui kyllä jännittäviä seikkailuja: hämähäkki nimeltä Lukki yritti aina pyydystää syötävää, vanha ukko huitoi Maijaa kärpäslätkällä ja lammen kala meinasi syödä Maijan. Muutoinhan Maija piti enimmäkseen syömisestä ja lentelystä.
Sarjaa näytettiin vielä 80-luvun alussa, jolloin itse olin pieni. Se oli niin tärkeä lastenohjelma, että opin jo 3-4-vuotiaana käyttämään videoita, ja katsomaan nauhoitettuja jaksoja.
Ovathan pyöreitä, mehiläinenhän on sellainen hyvin hoikka ja pieni hyönteinen. On kyllästyttävää kinastella joka kesä ihmisten kanssa, jotka kuvittelevat, että kimalainen on mehiläinen. Se on Maijan vika.
Juppe on minulle kaukaista sukua, joten en voi ottaa hänen loikkiinsa kantaa. Olen jäävi.
Romanttisuus sopii kenelle tahansa järkevälle ihmiselle. Järjettömille se aiheuttaa omituisia ja ällöttäviäkin ajattelu- ja toimintamalleja. Olen romanttinen, mutta minulle on turha tulla soittelemaan kitaraa tai laittelemaan kynttiläillallisia, sellainen saa aikaan vain kulmien kohottelua ja työlääntymistä.
Mittasuhteet tuossa piirroskuvassa ovat kyllä vähän outoja. Amatööribiologina sanoisin että onpas harvinaisen iso ampiainen - on niitä isompiakin! - mutta turhan pieni mehiläisyksilö. Kimalainen on keskivertokokoinen.
Veljenpojallani oli Maija niminen tyttö. Se oli niinä vuosina noin viiden vanha kun tuo Maija Mehiläinen seikkaili. Hitsi, kun olin heillä kylässä ja telekkarista tuli Maija Mehiläinen, se tunki itsensä noin 1 1/2 metrin päähän televisiosta. Ja silmät lautasen kokoisena tuijotti mitä tapahtuu. (Muuten hän piti isän jalasta kiinni kun Pertti soitti sähköuruilla Chopania. Ja myöhemmin Maija kirjoitti 7 laudaturia.)
Toivottavasti Maijan loppuelämä sujui vähän järkevämmin. No ei vais. Nykyajan lukiolaisilla on sentään kivempi koulutus, kun voi kirjoittaa kaikenlaisia mielenkiintoisia aineita laidasta laitaan, eikä vain pelkkiä kieliä. Sitten mennään oikein kunnon kouluun ehkä yliopistoon ja opitaan, että koko lukion oppimäärä on sellainen, joka kerrataan sivulauseessa ensimmäisen kurssin aikana ja pelkkä pintaraapaisu todellisuuteen - joka on huikea avaruus.
Jos minä kertoisin vaikkapa siskoni lapsesta, en kertoisi hänestä, montako kymppiä hän saa, vaan miten hän koppasi 13-vuotiaana jättiläismäistä hevosta kuonoon, kun 18-vuotias serkku säikähti hevosen hypätessä pystyyn. Siinä on kyllä sielukas ja sisukas pieni tyttö, niinkin paljon, että olen huolissani, onko hän vähän liiankin tomera. Jossakinhan ne huolet ovat.
Musta oli hauskinta kun kerroit että tee luistelitte siellä kylpyhuoneessa saippuasamppoossa. Kun isosiskot tuuppi teitä että "liukukaa likat, liukukaa"... Varmaan oli hauskaa kaikista.
Laudatur on minun kuvastossa muuttunut siitä muinaisesta nuoresta lupauksesta häkkimäiseksi neuroosien ja täydellisyyspyrkimysten kuvaksi, joka on enemmän kielteistä kuin myönteistä.
Oikein selkäpiitä karmii kuulla sellaisia mainintoja ihmisistä, joissa on varmasti paljon muuta ja todellisempaa kuin se entiseen top 20%, nykyiseen top 5%:iin pyrkiminen keskiasteen loppukuulustelussa. Ja jos se on ensimmäinen, mitä ihmisestä tulee mieleen, niin se on surullista. Ei minustakaan sukulaiset muuta tiedä, kuin että olen fiksu ja menestynyt hyvin koulu(i)ssa. Ei se kerro minusta mitään. Laudaturit ovat mitätön asia.
Tämän halusinkin kuulla. Koska... olen ajatellut, että jotenkin sen näin täytyy olla. Rakas Annikki, onnelliset tapaamani ihmiset (ei heitä montaa ole) eivät ole 10n tai 9n tai 5sen tai 4n oppilaita. Ovat vaan.
No voihan kauhistus.
VastaaPoistaMäärittelitkö edes minkä merkkinen Diptera se oli?
minä tein kamalampaa: imaisin ruutukärpäsen pölypussiin. piti imuroida harsosääskiä, mutta kärpänen oli väärän aikaan väärässä paikassa.
VastaaPoistaRuutukärpänen? Todennäköiseti kyse oli kumminkin sukakärpäsiin (Muscidae) kuuluvasta Musca domesticasta. Voi olla myös kyse - mutta epäilenpä tätä - jostain Juurikärpäsiin (Anthomyiidae) kuuluvasta yksilöstä. Niitäkin nyt, näin syksyisin, asunnoissa pyöriskelee. Mutta paremmin tuon kärpäslajin saisi määritellyksi kun ottaisit sen Päykän pois pölypussista ja toisit sen esim. minulle. - Korvaisin kyllä taksikulut.
VastaaPoistaHuonekärpänen oli varmaan se ikkunanväliuhrikin.
VastaaPoistaSellainen peukalonpään kokoinen läski pörisijä. Todella ärsyttävä.
On muuten Maija Mehiläisen vika, miksi kimalaisia luullaan mehiläisiksi. Maija oli niin pullea ja pyöreä. Samoin Ville.
Tästä kumpuaakin lisää kysymyksiä. Kenen peukalonpään kokoinen: Aleksandr Karelinin vai Shirley Templen? Ja onko kyseessä vasen vai oikea peukalo? (tällä tosin ei ole mitään merkitystä) Ja mitä Ville tässä tekee? Onko hän uusi poikakaverisi?
VastaaPoistaVille Mehiläinen on Maija Mehiläisen paras kaveri.
VastaaPoistahttp://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/viihde/plustv/tvohjelmat/juniori/893322.jpg
Peukalonpää on minun ja se on Shirley Templen ja Karelinin välissä. Kyllä se on ihan riittävän hyvä mitta.
Eihän tuo Ville nyt mitenkään pullea ole. Eikä Maijakaan. Korkeintaan siinä on kaksi kohtuullisen kolossaalista henkilöä. Ps. Enemmän olisin huolestunut tuon Maijan ihme virnuilusta? Ja Ville taas ei ole kyllä nukkunut kunnolla pariin vuorokauteen. - Hakisivat Terveyskeskuksesta tabletteja.
VastaaPoistaAnnikki, olet kamalan romanttinen ihminen. Mutta se sopii sinulle.
VastaaPoistaPs. Oikeasti eläimet ovat tällaisia
http://www.youtube.com/watch?v=WP7ElaQh-oc&feature=mr_meh&list=PL6CAE5F9A31BCA493&playnext=0
hoidin 70-luvulla ystäväni lasta ja katselutin hänellä maija mehiläistä. jos muistan oikein, niin sen asetelma perustui äärimmilleen pitkitettyyn pelkotilanteeseen sekä siitä selviämiseen.
VastaaPoistataisin inhota sarjaa, mutta 5-vuotias hoitolapseni liina rakasti sitä. sen päähenkilö oli ilmeisesti oiva samaistumiskohde: eläin ja lapsi.
Maijalle tapahtui kyllä jännittäviä seikkailuja: hämähäkki nimeltä Lukki yritti aina pyydystää syötävää, vanha ukko huitoi Maijaa kärpäslätkällä ja lammen kala meinasi syödä Maijan. Muutoinhan Maija piti enimmäkseen syömisestä ja lentelystä.
PoistaSarjaa näytettiin vielä 80-luvun alussa, jolloin itse olin pieni. Se oli niin tärkeä lastenohjelma, että opin jo 3-4-vuotiaana käyttämään videoita, ja katsomaan nauhoitettuja jaksoja.
Ovathan pyöreitä, mehiläinenhän on sellainen hyvin hoikka ja pieni hyönteinen. On kyllästyttävää kinastella joka kesä ihmisten kanssa, jotka kuvittelevat, että kimalainen on mehiläinen. Se on Maijan vika.
VastaaPoistaJuppe on minulle kaukaista sukua, joten en voi ottaa hänen loikkiinsa kantaa. Olen jäävi.
Romanttisuus sopii kenelle tahansa järkevälle ihmiselle. Järjettömille se aiheuttaa omituisia ja ällöttäviäkin ajattelu- ja toimintamalleja. Olen romanttinen, mutta minulle on turha tulla soittelemaan kitaraa tai laittelemaan kynttiläillallisia, sellainen saa aikaan vain kulmien kohottelua ja työlääntymistä.
Mulla on toi sama jokakesäinen taistelu, kun ihmiset ei tajua, että se pörröinen on kimalainen. KI-MA-LAI-NEN!!!
VastaaPoistaNo kyllähän nämä toisistaan erottaa. Ei tartte kun mulkoilla niitä.
VastaaPoistahttp://www.forestum.fi/Palvelut/KIMALAISET/tabid/2334/Default.aspx
Mittasuhteet tuossa piirroskuvassa ovat kyllä vähän outoja. Amatööribiologina sanoisin että onpas harvinaisen iso ampiainen - on niitä isompiakin! - mutta turhan pieni mehiläisyksilö. Kimalainen on keskivertokokoinen.
VastaaPoistaVeljenpojallani oli Maija niminen tyttö. Se oli niinä vuosina noin viiden vanha kun tuo Maija Mehiläinen seikkaili. Hitsi, kun olin heillä kylässä ja telekkarista tuli Maija Mehiläinen, se tunki itsensä noin 1 1/2 metrin päähän televisiosta. Ja silmät lautasen kokoisena tuijotti mitä tapahtuu. (Muuten hän piti isän jalasta kiinni kun Pertti soitti sähköuruilla Chopania. Ja myöhemmin Maija kirjoitti 7 laudaturia.)
VastaaPoistaToivottavasti Maijan loppuelämä sujui vähän järkevämmin. No ei vais. Nykyajan lukiolaisilla on sentään kivempi koulutus, kun voi kirjoittaa kaikenlaisia mielenkiintoisia aineita laidasta laitaan, eikä vain pelkkiä kieliä. Sitten mennään oikein kunnon kouluun ehkä yliopistoon ja opitaan, että koko lukion oppimäärä on sellainen, joka kerrataan sivulauseessa ensimmäisen kurssin aikana ja pelkkä pintaraapaisu todellisuuteen - joka on huikea avaruus.
PoistaJos minä kertoisin vaikkapa siskoni lapsesta, en kertoisi hänestä, montako kymppiä hän saa, vaan miten hän koppasi 13-vuotiaana jättiläismäistä hevosta kuonoon, kun 18-vuotias serkku säikähti hevosen hypätessä pystyyn. Siinä on kyllä sielukas ja sisukas pieni tyttö, niinkin paljon, että olen huolissani, onko hän vähän liiankin tomera. Jossakinhan ne huolet ovat.
Musta oli hauskinta kun kerroit että tee luistelitte siellä kylpyhuoneessa saippuasamppoossa. Kun isosiskot tuuppi teitä että "liukukaa likat, liukukaa"... Varmaan oli hauskaa kaikista.
VastaaPoistaÄläkä ilkeile, Annikki karkki.
Laudatur on minun kuvastossa muuttunut siitä muinaisesta nuoresta lupauksesta häkkimäiseksi neuroosien ja täydellisyyspyrkimysten kuvaksi, joka on enemmän kielteistä kuin myönteistä.
VastaaPoistaOikein selkäpiitä karmii kuulla sellaisia mainintoja ihmisistä, joissa on varmasti paljon muuta ja todellisempaa kuin se entiseen top 20%, nykyiseen top 5%:iin pyrkiminen keskiasteen loppukuulustelussa. Ja jos se on ensimmäinen, mitä ihmisestä tulee mieleen, niin se on surullista. Ei minustakaan sukulaiset muuta tiedä, kuin että olen fiksu ja menestynyt hyvin koulu(i)ssa. Ei se kerro minusta mitään. Laudaturit ovat mitätön asia.
Tämän halusinkin kuulla. Koska... olen ajatellut, että jotenkin sen näin täytyy olla. Rakas Annikki, onnelliset tapaamani ihmiset (ei heitä montaa ole) eivät ole 10n tai 9n tai 5sen tai 4n oppilaita. Ovat vaan.
VastaaPoista