maanantai 15. lokakuuta 2012

En muista, olenko joskus jo laittanut tuon kesämökin pihlajan tänne, mutta ei kai sillä ole väliä. Nyttemmin se on kaadettu, eikä sitä enää ole.

Kadun pihlajat ovat omenapuumaisen pyöreälatvuksisia, melkein paljaita ja täynnä huutavanpunaisia marjoja. Tilhet eivät ole vielä saapuneet. Viherpeippo rapisteli ikkunalaudoilla sunnuntaiaamuna ja hyppeli ikkunalta toiselle.

Vaihdoin talvipeittoon ja näin unta alastomista agenteista. Lämpö selvästi houkuttelee muitakin kuin iglu-unia. Aamut ovat hyvin kylmiä ja puiden latvat hohtavat viileänkeltaisina viistossa auringonvalossa. Sääriä paleltaa, eikä taivaanrannan hento punerrus enää lämmitä. Ei sentään sada vettä.

9 kommenttia:

  1. http://www.youtube.com/watch?v=8iWMjMw61aE

    (Anteeksi, että olen liikaa äänessä, Annikki. Parannan kyllä tapani.) Kuvasi ovat aivan kivoja, toivottavasti niitä olisi enemmän.

    Tiedätkö muuten että tämän tekstinteon aikana presidenttinämme oli J.K.Paasikivi? Ja hänen vaimonsa, rouva Presidentti eli Alli, oli suutarin tytär? Siksi tätä savikiekkolevyä ei saanut soittaa sen aikaisessa Yleisradiossa. No, Repe teki toisenlaisen tekstin:

    http://www.youtube.com/watch?v=RtMKtM-dR6Y&feature=related

    VastaaPoista
  2. Miten sinä nyt voisit olla liikaa äänessä? on vain sellainen pieni harha, kun muut ovat hiljaa, niin yksi erottuu.

    Olen kuullut tästä tapauksesta, kyllä silloin oli ajat erit.

    Olin vasta juhlissa, joissa soitti Dallapé. (Korjasin juhlia varten yli 30 vuotta vanhoja ihania juhlakenkiäni vähemmän ihanasti mustalla tussilla ja pikaliimalla. 70-luvun tekonahka oli potkittu joissakin juhlissa jo kurttuun ja koron muovi repsotti näkyvillä.) Huomasin surukseni, ettei minun sivistykseen kuulu tanssitaidot, eikä kyllä kuulunut nuorten miestenkään. Meni aikamoinen orkesteri melkein ihan hukkaan.

    http://www.youtube.com/watch?v=NObn-gLPyCo

    VastaaPoista
  3. pihlaja kestää isältä pojalle. tai omassa tapauksessani vaarilta pojantyttärelle.

    sain sukupihlajasta ainekset mysliin: 7 dl kauraryynejä 100 g rouhittuja pähkinöitä 100 g hunajaa. 100 g paloiteltuja taateleita 100 g pestyjä, kuivattuja rusinoita, paljon hienoksi silputtua, kuivattua pihlajanmarjaa.

    paahda kauraryynejä yhdessä rouhitun pähkinän kera kuivassa pannussa. kun ne alkavat tuoksua vähän paahdetuilta, mutta eivät ole vielä ruskettuneet, sammuta lämpö.

    kun pannu on vielä lämmin, mutta ei kuuma, puhdista pannun keskelle tyhjä kohta ja sulata siihen hunaja asteittain ja kääntele heti kauraryyneihin. jatka näin kunnes kaikki hunaja on sulanut ja sekoitettu tasaisesti kauraryyneihin.

    lisää taatelit, rusinat, silputut ruusunmarjat ja mahdollisesti vielä vähän pihlajanmarjaa.

    VastaaPoista
  4. Kerran pikkupoikana mun housuihini, polven kohdalle, tuli pieni reikä. Housut olivat mustat, ja ajattelin, että äiti ei saa tätä nähdä nyt. Se saattaisi suuttua. Niinpä suttasin sen reiän kohdan mustalla tussilla. Näytti hianolta. Mutta ei pöksyt koko aikaa pysynyt samassa kohdassa mun jalkoja, tarkoitan että se reikä siirtyi toiseen kohtaan. No, tussasin senkin. Ja kolmannen. J.n.p.p. Äiti ei huomannut mitään. Illalla, kun viikkasin vaatteeni tuolille, huomasin että mun toinen polvi oli täynnä mustia pallukoita.

    VastaaPoista
  5. meri, marjaseni,
    ainoa tuntemani pihlajamarjaperäinen tuote on sorbus. eli tilhiviini. alko poisti listoiltaan sen koska sen hinta/laatu suhde oli liian hyvä. (pirun pahaa se silti oli.)


    VastaaPoista
  6. muksulan miksu

    en tiedä nauraako vai nauraako sun jutuille. ja tilhiviini on hieno nimitys juomalle.

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa tuo pihlajamysli aivan ihanalta, meri.

    Minä muistan vielä Sorbuksen, vain pikkuisen nuoremmat eivät enää ole sitä missään nähneet. Kai Mikko sentään ne Pihlaja-marmeladit tunnistaa? Sain niitä joululahjaksi ison rasian vast'ikään, mutta ne eivät maistuneet yhtään siltä, miltä lapsena. Olin pettynyt.

    Sorbusta en ole maistanut, ja onneksi se on nyt myöhäistä.

    VastaaPoista
  8. Lapsena Hemmi-täti antoi meille (meitä oli 4 veljestä) joululahjaksi aina pussin jossa oli: pähkinöitä, taatelilevy, vihreitä marmelaadeja ja 100;- SMK:n seteli. Ihan hyvä pussukka vaikkei sisältänytkään Pihlajanmarjakarkkeja. Ne muistan myöhemmältä ajalta kyllä, niissä oli pölysokeria ja jotain ihme valkoista (ikään kuin läskiä). Käärepaperi oli kiva.

    Sorbus muuten oli oikeasti... yäk!

    VastaaPoista
  9. Minun tätini ei antanut meille mitään joululahjaksi. Ehkä meitä oli liikaa. Eno osti kerran Barbien, kun ei tiennyt, ettei me pikkusiskon kanssa leikitä barbeilla. Sen jälkeen keksin kyllä sellaisen leikin, missä karhut raiskaavat barbeja.

    Mutta enimmäkseen leikittiin pienillä poneilla, jotka asuivat Ponimaassa ja varmaankin seikkailivat. Tai sitten olimme susia ja kulmasohva oli vuoristo, jossa villit sudet asuivat. Ensimmäinen hammas alkoi liikkua niin, että olin juuri sutena napannut kiinni siskon paidasta, kun sisko pinkaisi pakoon pitkin sohvanmutkaa ja naps - hammas nitkahti ja alkoi heilua. Olin syvästi järkyttynyt. Jouluisin saimme aina samanlaiset lahjat, kuin kaksoset: kaksi samanlaista ponia, kaksi samanlaista liilaa luistelijapaitaa... Ja juhliin meille puettiin äidin tekemät valkoiset essumekot, joissa oli kirjailtuna edessä toisella iso A ja toisella iso H.

    VastaaPoista