sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Vanha kissa on täällä hoidossa. Ensitöikseen se meni vaatekaappiin mököttämään. Illalla se tuli sieltä pois ja syötin sille kalafileitä. Leikkasin sen käppyräiset kynnet lyhyiksi. Seuraavana päivänä kissaa odotti vesipesu ja perusteellinen harjaus. Turkinhoito johti massiiviseen karvaoksennukseen eteisen nurkkaan.

Kissa on tottunut siihen, että saa aamulla aikaisin ruokaa, mutta en minä jaksa yhden kissan takia nousta ylös. Muutaman kerran se yritti rääkyä ja luovutti sitten. Kun minun herätyskelloni soi myöhemmin, se ymmärsi hetkensä tulleen ja mankui uudestaan. Yöksi se menee takaisin vaatekaappiin.

Pesen sen ruoka-astiat joka päivä, ja laitan puhtaaseen kuppiin joko kalaa tai pussimuonaa kolmesti päivässä ja putsaan hiekka-astian aamulla ja illalla. Yhteiselo risteää vain hyvin vähän: välillä kissa valittaa jostakin, katson sitä ja sanon, että ole hiljaa, jolloin kissa tuhahtaa ja menee nukkumaan.

Tänään paistoi hetken aurinko. Kissa kiipesi ikkunalle ja istui siinä pitkään pelkästä valosta nauttien.

25 kommenttia:

  1. Kissat, Kissat!

    VastaaPoista
  2. En ole ollenkaan mikään kissaihminen, mutta kun tutuilla on kissoja ja ne kaikki ovat sisältäpäin katsottuna aivan erilaisia, niin että voi puhua kissan luonteesta, on se herättänyt minussa ihmetystä ja mielenkiintoa kissoja kohtaan ihan eri tavalla.

    Se, että ne ovat yksilöitä, jotkut viisaampia, jotkut taitavampia kuin toiset, tekee ne melkein ihmismäisiksi.

    Jotkut kissat karkaavat. Jotkut ihmisetkin karkaavat. Esimerkiksi. :)

    VastaaPoista
  3. Liisu-Kiltti, miten sinä katsot kissoja sisältäpäin?
    nimimerkki: "olen yrittänyt mutta ne rupes raapii vaan mua"

    VastaaPoista
  4. Anonyymi9/16/2012

    en kaihda koiria, mutta kissa on kissa. ainoa josta en pidä on mehukatti , siis sanayhdistelmästä. havahtuminen kesäaamuna kissan puskentaan on muistoista lempeimpiä. kissarunot ovat kivoja; pablo nerudalle " kissan "keltaisista silmistä jää yksi ainut viiru johon lentävät yön kolikot".

    eeva-liisa manner arvelee kissan syntyneen leijonasta, joka "aivasti ylenkatsoen, / ja silloinpa sieraimista sen / tuli pikkuista kissanpoikaa kaks: minileijonat, mitämaks.

    repe helismaan reissumies-kuva vaikuttaa:"on musta kissa seuranaan".

    VastaaPoista
  5. Kissaa on aivan mahdoton katsoa silmiin, se väistää. Koira katsoo takaisin, koira on kiltimpi. Kissaa ei kukaan omista. (Paitsi ehkä se itse. Tai en ole siitä aivan varma.)

    VastaaPoista
  6. Totta kai kissoilla on persoonat, miksipäs ei olisi. Minulla on ollut kaksi kissaa, ensimmäinen oli luonteeltaan hurja tiikeri, se tappoi rottia ja naapurin lasten lemmikkikaneja tuosta vaan vasemmalla kynnellä; toinen taas on tämä hoidossa oleva mököttäjä ja jotenkin läheisriippuvainen mankuja, sillä on nau'unnassa vankka valittava sävy (parin päivän päästä se palaa vanhemmille ja voi komennella heitä jälleen).

    Kun kissaa katsoo silmiin, se on kun sanoisi "Alatsä mulle vai! Toljota vähän lisää, niin täältä pesee.". Röyhkeät kissat jatkavat tuijottamista. Koiran tapa kommunikoida on ihmiselle helpompi ymmärtää, koira on niin kuin kohtelias ja hyväsydäminen britti, mutta kissa on suomalainen: hiljainen ja tyly. En silti sanoisi, että tuo avoin ja innokas eläin on kiltimpi. Ei ole, kissa vain on kiltti omalla hiljaisella tavallaan. Kun kissan kanssa tulee juttuun, se tulee ääneti viereen ja alkaa kehrätä. Sellaista ominaisuutta ei koirassa ole.

    VastaaPoista
  7. Kehräävä koira, etenkin ajokoira, on küllä niin villi perversio, että Monty python tekisi siitä sketsin. Koska "itse en oi, ma siihen, pysty en". (Kuten Juice lauloi? Rauha hälle.)

    VastaaPoista
  8. Kehräävä koira voisi olla sellainen hengitysvajauksesta kärsivä lyttynaamainen mopsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä puhut nyt huohottamisesta, lapsi rakas.

      Poista
    2. En puhu, vaan sellaisesta röhkivästä äänestä, joka voi olla riittävän rouhea sekä inhalaatiossa että ekshalaatiossa.

      Poista
  9. Naisista voisi sanoa - tosin tämähän ei nyt kuulu tähän - että he kävelevät kuin kantaisivat muuttokuormaa mukanaan. Tarkoitan, että he ovat sillä tavalla keskittyneet tallusteluunsa. Mitään muuta, koska en ole sovinisti, tällä en tarkoita. Esim. naisten rintavarustuksia, jos he tulevat minua vastaan, en koskaan mulkoile. (Vilkuilen vaan vähän.)

    VastaaPoista
  10. Jaa, ehkä he kantavatkin - maybe they do. Elämän muuttokuorma, elämän käpykuorma, jota jokainen kantaa matkalla viimeiseen kotiin.

    "Life's a piece of shit when you look at it.
    Life's a laugh and death's a joke, it's true.
    You'll see it's all a show
    Keep 'em laughing as you go
    Just remember that the last laugh is on you."


    http://www.youtube.com/watch?v=WlBiLNN1NhQ

    VastaaPoista
  11. Mikko, minulla on vain kolmen kissan kokemus.

    Vanhin niistä on kellanvalkeanruskea, rauhallinen, kehrää kurnuttaa eikä kaipaa muita, ei ihmisiä eikä eläimiä. Iskee tassullaan, jos joku yrittää sitä lähestyä. On kuin kuningatar valtaistuimellaan istuessaan eristyneenä huoneen korkeimman kaapin päällä.

    Toinen on musta, villi, raapii ja puree. Lähtee öisin omille teilleen. Oli viimeksi 3 viikkoa omilla harharetkillään. On kulkuri luonteeltaan. Vihamielisissä väleissä muitten kissojen kanssa.

    Kolmas on aivan tavallistakin tavallisin harmaa kissa, joka on viisain kaikista. Se avaa oven tarvittaessa harjoittamalla korkeushyppyä, se herättää kuulemma aamuisin emäntänsä töihin, se antaa suukkoja, on ystävällinen ja leikkii oman häntänsä kanssa.

    Näen niiden kaikkien sisään niiden silmien ja käyttäytymisen kautta. Ei ole niksi eikä mikään. Kyllä ihminenkin paljastaa teoillaan, silmillään, ilmeillään ja jopa kirjoittamisellaan paljon omaa sisintään. Äänikin on paljon paljastava.

    Näet nämä tuttavakissani facebookissa osastolla Liisu Liisukainen. Niistä on siellä kuvia. On pari koiraakin: Pörrö, joka on ihan hassu ja Onni, joka on onnellinen onnestaan. Hänen nykyinen omistajansa pelasti hänet mestauslavalta.

    VastaaPoista
  12. Tämän halusinkin kuulla, Liisukka.
    Terveisiä kissoillesi!
    Ja onnea koirille! (Sitä nimittäin he tarvitsevat.)

    Ps. Itse olet suloinen kuin aamuaurinko.

    VastaaPoista
  13. En osaa olla Facebookissa. Ajattelen kuin Kekkonen: "Vaikka koko muu maailma muuttuisi kommunistiseksi, Suomi säilyttää oman parlamenttisen demokratiansa." Eli - vaikka koko muu maailma olisi Fasebocissa, minä en sitten olisi.
    Kyllä se on sääli!

    VastaaPoista
  14. Kekkonenkin olisi Facebookissa. Siellä olisi UKK-henkilösivut ja sillä kolme miljoonaa tykkääjää.

    VastaaPoista
  15. Minusta olisi kiva jos pari viiva kolme ihmistä tykkäisi minusta. Aivan kamalaa olisi jos kolme miljoonaa ihmistä tykkäisi minusta. Menisin heti paniikkiin.

    VastaaPoista
  16. Anonyymi9/17/2012

    Älköön siis yksikään Kissa joutuko luoksenne. Vapaaehtoisesti ne eivät luoksenne tule.

    VastaaPoista
  17. Kissat, Kissat!

    VastaaPoista
  18. mikko, jos kolme miljoonaa tykkäisi voisi sanoa, että antakaa euro ja sitten olisit rikas. Minusta se olisi kätevää.

    Tosin lopulta ne kuitenkin lakkaisivat tykkäämästä ja sanoisivat, että tahtovat euronsa takaisin.

    Anonyymi,

    tässä asiassa ollaan ihan samaa mieltä, ei tänne pikkuasuntoon mitään Kissoja tarvita. on noista pienikirjaimisistakin ihan tarpeeksi vaivaa, saati sitten vielä isoegoisemmasta hoivaraakileesta, joka muistuttaa enemmän Kiinan lapsikeisareita kuin eläintä.

    mikko,

    kisut, kisut!

    VastaaPoista
  19. Liisu,

    oletko tutustunut näihin kissoihin henkilökohtaisesti? No ehkä niihin arkoihin ei kannata mennä käsiksi, kun kerran purevat ja raapivat, mutta kaikille vieraille kissoille kannattaa iskeä silmää (tai siis molempia silmiä yhtäaikaa), se on hyvin kohteliasta.

    VastaaPoista
  20. Jos 3 miljoonaa ihmistä antaisi minulle euron (€) ja sitten pyytäisi sitä takaisin - joka kieltämättä on ihan aiheellinen toimenpide - niin lähettäisin heille 50 senttiä (c). (Vastaanottaja maksaa toimituskulut.) Jäisin edelleen n. puolitoistamiljoonaa voitolle.

    Ps. Pankkitunnukseni on: 1234 - 56 78 90.

    VastaaPoista
  21. No onpa hyvä, että tulin (again) käymään täällä, olisipa muuten jäänyt kuulematta "kuin aamuaurinko". Kiitos Mikko! Kauniisti sanottu!

    Annikki, sen verran olen yhteen niistä tutustunut, kun se ensi visiitillään laski pisut matolle (se oli se musta kissa). Toisia olen katsellut matkan päästä (kohteliaasti, mutta silmää räpäyttämättä). :D

    Kissat, kissat! Ovat kuin sfinxejä!

    VastaaPoista
  22. Liisu, en minä osaa valehdella.

    VastaaPoista
  23. Joskus olen yrittänyt valehdella. Mutta kärähdin heti. Ja lehahdin aivan tulipunaiseksi ja... ja... en unohda sitä.

    VastaaPoista