maanantai 24. syyskuuta 2012

Tänään sää oli niin syksyisen sumuinen ja vihmova, että huuhtouduin Clas Ohlsonin ovesta sisään ja ostin sekä sadeviitan että -varjon. Oikeasti minun piti mennä ostamaan kaksikomponenttiliimaa. Ostin sitäkin. Mietin yhä useammin sitä, miksi ostan niin helposti rautakaupan järkevyystavaroita, mutta en koskaan mitään, mistä oikeasti pitäisin. Köyhyydessäni olen kieltänyt itseltäni kaiken, ja mitään en ole saanut. Työkaluboksi kyllä on täynnä, ja siivouskomerossa on kunnon välineet.

Puhdistin irronnutta pyörän lukkoa ja sovittelin siihen liimaa. Silläkin rahalla olisi maksanut jo puolet kampaajasta. Hiukset yltävät taas vyötärölle, eikä siinä ole mitään kaunista.

8 kommenttia:

  1. Anonyymi9/26/2012

    tykkään pitkästä tukasta. lyhyeksi närsitty tukka on kapisen oloinen. on mukavaa kun graafikko outi heiskasen valkoisen hiuspehkon alta vilkuilevat uteliaat silmät. ja tänään bensa-asemalla näin miehen, jolla oli woodyallenmaiset silmälasit ja lainehtiva johnlennonmainen tukka.

    minulla on kuvia terhakkaasta pikkutytöstä, jolla on polvisukat ja tukka pinnillä korvan takana. hän on äitini. äidin temperamentti oli kuin kasakalta lainattu, ja tukkakin oli musta. minulla on äidin karheankihara tukka, nyt jo enemmän harmaa kuin tumma.

    tunnen tädin, joka piti pitkää tukkaansa leteillä punaisen samettihilkan alla tai kääri palmikot kranssiksi päänsä ympäri. kun lettiaika meni ohi, hän kokosi hiuksensa nutturalle, ja niin ne ovat olleet läpi vuosikymmenien.

    VastaaPoista
  2. Kerran Clas Ohlson (Mikkelin putiikki) mainosti erittäin edullisia 32 megagigabitin muistitikkuja. Menin ostamaan niitä, mutta ne oli myyty loppuun. Vai niin, ajattelin, ja kuljeskelin myymälän käytäviä. Äkkiä hyllyjen takaa pompahti myyjä joka kysyi minulta että "voinko jotenkin auttaa teitä?" Ärjäisin hänelle että "ette".

    Myöhemmin olin tietysti pahoillani käyttäytymisestäni. Eihän se, voi hyvänen aika, myymälän henkilökunnan vika ole jos kauppa mainostaa tuotteita, joita ei ole.

    Vähitenhän se heidän vika on!

    VastaaPoista
  3. Itselleni olen ajatellut maltillista keskilinjaa pituudessa, ainakin olkapäille, mutta ei vyötärölle asti. Pitkässä tukassa saisi olla sitä tuuheuttakin. Toisaalta en osaa sanoa, miksi suomalainen ohut ruskea tukka olisi yhtään sen huonompi kuin japanilainen ohut musta tukka, jälkimmäisessähän pituus on yleensä vain kaunista. Ehkä sillä on jotain tekemistä kasvonpiirteiden kanssa.

    Minulla on kuva tummatukkaisesta umpimielisen näköisestä intiaanitytöstä, joka on äitini. Eihän hän mikään oikea intiaani ole, mutta jotenkin eksoottinen kasvoiltaan, saamelaista verta kun siellä jossakin virtailee. Äiti värjää tukkaansa kummallisen punaiseksi ja leikkauttaa siihen kypärämallisen pörrön kerran vuodessa. Tahtoisin joskus nähdä äidin jossakin tummanruskeassa ja pidemmässä mallissa, mutta kun joku on saanut päähänsä kahlata läpi maakunnan maalaiskampaajia, joiden opit on ehkä 80-luvulta, niin minkäs sille tekee.

    Tämä oli sitä haircuttia.

    VastaaPoista
  4. Mikko,

    Muistitikuissa on sentään se hyvä ominaisuus, että ne halpenevat jatkuvasti. Kohta suorastaan onnittelet itseäsi siitä, ettet saanut niin pientä tikkua niin suurella hinnalla.

    Elektroniikan vielä ymmärtää, mutta nykyään loppuu myös apteekeista lääkkeet, koska ne tilataan suurista tehtaista Aasiasta, ja kun sinne jonnekin alkupäähän sattuu pienikin kupru tuotannossa Suomesta loppuu lääkkeet alta aikayksikön ja asiakkaille myydään ei-oota. Se on käsittämätöntä.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi9/28/2012

    Kun on noin pitkä tukka ja leikkaa sen saa kyllä paljon rahaa kun myy peruukki liikkeeseen sen. Suosittelen sinua niin ei tarvi rahapulaa valittaa aina.

    VastaaPoista
  6. No miksipä ei, mutta en minä sitä aio ihan lyhyeksi leikata. Pitäisiköhän myydä munuainenkin, ja mitä näitä ylimääräisiä osia nyt on.

    Rahapula on vähän sellainen asia, ettei siihen mikään hiustenmyynti tai muukaan kertakeikka auta, kun kuukausitulot ovat niin matalat, että pienetkin lisälaskut tai hankinnat kaatavat koko systeemin pitkäksi aikaa. Onneksi minun köyhyys on enää vain väliaikaista, ja helpottaa, kun valmistun.

    Minun köyhyyteni on sellaista pikanttia akateemista köyhyyttä, jossa voi suhteellisen mukavasti nautiskella vähistä varoistaan kuin huoleton munkki erakkomajassaan. Mutta jonakin päivänä tämä päättyy, ja tiedän, että jatkuva nakertava huoli päättyy sen myötä.

    Valittaminen on kovin kielteinen sana, itse sanoisin tätä köyhyyden tarkasteluksi.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi9/28/2012

    minä sanoisin sitä kauniiksi ja korkeakirjalliseksi köyhyyden tarkasteluksi.

    ja anonyymille: peruukkiliike on yhdyssana.

    VastaaPoista
  8. Joo, koin aika traagisen hetken keväällä, kun erehdyin osallistumaan vanhan kaverin polttareihin - ja sieltä rapsahti lasku perästä. En ole tehnyt mitään niin kallista ikinä, enkä ihan täysin ymmärtänyt, että homman nimi on se, että kaikki kulut jaetaan tasan, mm. useita tilatakseja Helsingistä Espooseen ja mökit päälle. Kaikenlaista ne mediaanituloiset harrastavatkin.

    Meri, ylessä on se hieno juttu, että sieltä tulee nämä saamenkieliset uutiset. surullisempi asia on nämä joutavanpäiväiset saippuaiset sarjat, kuten Uusi Päivä ja Kotikatu.

    VastaaPoista