Ajattelin eräästä vanhemmasta miehestä varmaan ehkä tervaskantoa, mutta sanoin kelohonka. Nauroin itselleni pitkään ja hartaasti. Silloin ei naurattanut, kun päästin suustani, että sektiolla synnyttänyt tuttunihan on vähän niin kuin mopsi.
Lapsena minusta oli hyvin kiehtova satu paperiseen pukuun pakkasilla puetusta tytöstä, jonka suusta tipahteli puhuessa kultakolikoita. Tytön siskoilta tipahteli sammakoita. Kumpikin kohtalo tuntui kohtuuttomalta, mutta en koskaan ajatellut, että olisin noita sammakkotyttöjä.
he’s right
9 tuntia sitten
Tämä on parasta sinua! On näöltään ja muodoltaan kuin runoa, mutta sisällöltään runollista proosaa, jossa runous on voitolla!
VastaaPoistaKiitos Liisu, sinä se aina kommentoit niin nätisti.
VastaaPoistaKun runous on voitolla, niin sehän on melkein kuin hyvyys on pahuudesta voitolla.
Jin ja jang. Ei toista ilman toista. Ja jos ymmärrän, ei ole erikseen "hyvää" tai "pahaa". Eikä siis Annikkiakaan!
VastaaPoista(Onpas.)
Ainakin Annikki!
Tämä kommenttini perustuu kyllä (maagiseen) lukuun 3.33,33. Enkä tällä tarkoita mitään Holmenkollenin (kirjoitin ensin Holmenkolmenin) hiihtoaikaa. Vaan promillemääräni.
VastaaPoistaOlen täynnä pahoill... pahoilemis... pahoitt... no nyt minä en tiedä miten taipuu lause "olla pahoillaan" siinä muodossa että on täynnä sitä? Voihan Vene!