Taputtelin viimeisiä venytyksiä ja käsi lepäsi lapaluun päällä pitkään, kunnes huomasin kankaan käden alla olevan aivan toisenlainen kuin olin ajatellut. Märässä, oman selän lämmittämässä riisikudotussa harjoituspuvun
kankaassa on jotakin hyvin lempeää ja lohdullista. Puhtaana ja kuivana
puku on rahisevan karhea ja taitteet terävät, mutta se muuttuu ihon tai
turkin kaltaiseksi, pehmeäksi ja raskaaksi käytössä. Hetki ennen viilentymistä on kokonainen, ohimenevä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti