keskiviikko 8. elokuuta 2012


Kuvassa Muumipeikko kuulemma unelmoi, vaikka ilme on huolestunut ja katse tuijottaa tyhjyyteen. Samantapaisessa tyhjässä olotilassa minun kesäni on kulunut, pää viruu tyynyllä ja silmät toljottavat irtoavaa rappausta ja valon mukaan väriään vaihtavaa tapettia. Eikä kesä kurja ole, vain uinuvan lammen kaltainen, syvä ja hiljainen.

Pienet hyönteiset pyrkivät iltaisin huoneeseen. Katonrajan vaalea sauma on niiden taivaanvalo, kirkas viiru horisontissa, ja siihen ne kerääntyvät väriseväksi pilveksi. Joskus suihkutan niitä hiuslakalla (hyönteismyrkky loppui jo viime kesänä), mutta useimmiten vain odotan, että ne kuolevat. Ruumiit karistelen verhoista lattialle ja imuroin pimeään hautaan.

Pöydällä odottaa nippu artikkeleita luettavaksi. Olen odottanut niitä käsiini monen monta viikkoa ja siinä ne nyt ovat. On enää vain rajaviiva sen välillä, että hieman hengähtää tai sen, että niiden päälle alkaa kertyä ohut hiekkakerros tuulen mukana. Lihaskielekkeestä kuvittelen, että se on pitkä kiemurainen köynnös, jota verisuoni ruokkii, ja se tarttuu luuhun kiinni pienillä kärhöillä, kasvaa umpeen kuin sammal ja aikojen kuluessa muodostaa matalan lihaisan kumpareen. Rinta sulkeutuu kuin näkinkenkä.

5 kommenttia:

  1. Anonyymi8/08/2012

    miksiköhän jotkut hyönteiset ovat värikkäitä? kielokukko on hehkuvan punainen, sitruunaperhoskoiras on kauttaaltaan keltainen; nehän erottuvat vihreänruskeassa luonnossa kuin liikennemerkit.

    luulisi hillittyjen ja raidallisten ruskeiden ja vihreiden värien antavan paremman suojan - ovathan hyönteiset monien ruokaa.

    yksinkertaisin tapa suojautua saalistajilta on kätkeytyä. liike erottuu aina, vaikka otus olisi kuinka maastonvärinen tahansa. olennainen suoja kirkkaassa värissä onkin sen äkillinen katoaminen. kun perhonen pudottautuu ruohostoon ja sulkee siipensä, hehkuvista liikennemerkkiväreistä ei ole tietoakaan ja otusta on vaikea löytää.

    VastaaPoista
  2. Höh. Mä kommentoin tähän aamulla, että olin täysin varma, että toi kuvan muumi räpsäytti silmiään. Mihinkä se kommentti katosi? Onko täällä muumisensuuri?!

    VastaaPoista
  3. meri,

    seksi on varmaan tärkeämpää kuin suoja, ja siksi ihanat perhoset ovat värikkäitä.

    viime kesänä näin puistossa kultanauhuksissa satoja nokkosperhosia: ne istuivat pitkissä kukkavarsissa kuin kukat itsekin, koko pensas väreili kirjavia siipiä. se oli hyvin kaunista.

    tiina,

    ehkä täällä jossakin liikkuu sama pahantekijä, joka tärvelee sen pronssisen muumipatsaan joka vuosi? en löytänyt kommenttia mistään roskapostista tai hyväksyttävien laatikosta. se on todella kadonnut taivaan tuuliin.

    VastaaPoista
  4. =)

    Todista, ettet ole robotti... =) No, milläs sen nyt todistaisi. Kävisiköhän syntymätodistus. On tietysti mahdollista, että myöhemmin olen muuttunut robotiksi. Joskus siltä tuntuukin.

    VastaaPoista
  5. Ai niinkö siellä spämmivalvonnassa nykyään sanotaan? En itse näe sitä koskaan.

    Luen nyt erityisen hyvää kirjaa roboteista ja muista ei-orgaanisista elämänmuodoista: Stanislaw Lemin Konekansan tarinoita. Sen lyhyiden tarinoiden hahmot ovat mitä mielikuvituksellisempia laitteistoja: oskillaattoreita, vieterillä vedettäviä prinsessoja, kiinteitä kaasuja, jännitepiikkejä...

    VastaaPoista