perjantai 15. kesäkuuta 2012

Muutaman tunnin hämärän aikana vedessä palaa liekki, kirkas ja väreilevä.

Olen uponnut päiväkuvitelmiin, joilla ei ole suuntaa, ei kohdetta. Muotoutumattomia ajatuksia läikehtii havainnoinnin tavoittamattomissa. Tänä iltana vastapäisen talon korkeissa peili-ikkunoissa näkyy yön kumpupilviä vaeltamassa laiskasti lounaaseen. Linnut huutelevat hiljaa, rakennukset humisevat. Satunnainen auto kohisee kaukana lähemmäs ja loitontuu. Yö käy ikkunasta sisään, ja yön kanssa minä hengitän, hitaasti, keveästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti