sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Olen päätynyt säilyttämään kattiloitani tuolin päällä. Muutamaan pikkukaappiin ei mahdu maljakoita ja tomaattisäilykkeitä kummempaa. Täytyy kuitenkin ymmärtää, että maljakot ovat asioita, joita kaipaa suurina hetkinä eniten. Kunpa voisin sanoa samaa tomaattisäilykkeistäkin.

Uudenvärinen tulppaani aukoo suutaan pöydällä. Sillä on pitkä mehevä kieli ja paksut terälehdet. Lehdet kiertyvät haaleanvihreinä spiraaleille ja rullille. Pian loputkin nuput aukeavat valtavaan nahkean hajuiseen keväthaukotukseen.

5 kommenttia:

  1. Nahkean hajuinen keväthaukotus on hienosti sanottu!

    VastaaPoista
  2. Eikö olekin tulppaanilla sellainen pehmeän kitkerähkö tai utuisen karvas tuoksu?

    Tahtoisin käydä sellaisella tulppaanipellolla, niin tietäisin, mitä se tuoksu on, kun se oikein pääsee iskemään.

    VastaaPoista
  3. Annikki, kirjoitat pysähdyttävää tekstiä.


    Entäs sitten..?

    VastaaPoista
  4. Tarkoitan, siis en tarkoita ilkeillä, tarkoitan että sinun pitää tehdä näistä vaikka novellikokoelma. Sitä minä tarkoitan. (Enkä muuta.)

    VastaaPoista
  5. Joskus minä katson näitä pikku siivujani ja minua inhottaa. Sitten keitän teetä ja touhuan jotakin joitakin päiviä eli nukun, syön ja urheilen, ja jatkan taas - tätä kuivahtaneesta limetinkuoresta mehun puristamista.

    Luin Ema Saikoon päiväkirjamaisia runoja kahden sadan vuoden takaa, vanhuutta kohti ne harvenevat, kunnes hän viimein kirjoittaa:

    "Ikää on seitsemänkymmentäneljä,
    tunteet hiipuneet tuhkaakin viileämmiksi.
    Vaikka en ole sairas, ruumiini riutuu:
    täytyy taas kaventaa talvitakkia.
    "

    VastaaPoista