keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Näin hyvän unen, joka merkitsi menneen menoa manan majoille. Asiat tapahtuivat, kuten oikeastikin: epämääräisen kömpelösti. Ilmoitin unessa aikovani kirurgiksi, vaikken siihen uskonut.

Laatikoissa oli läjittäin paperia, etsin jotakin kuin unohtunutta onnea, kunnes heräsin. Luulen, ettei mikään näytä niin kovin onnelta kuin maaliskuinen ohuen kultainen aamuvalo viileässä makuuhuoneessa. Jäin kellumaan kirkkaaseen ilmaan ja nukahdin uudestaan.

4 kommenttia:

  1. Anonyymi3/08/2012

    annikki

    minäkin näin unen.

    olin viemässä autoa parkkihalliin. parkkihallin löytyminen oli seikkailu sinänsä. lopulta uurastus tuli palkituksi: joka suuntaan avautuivat valtavat luolastot täynnään toinen toistaan upeampia vauhtirautoja.

    satojen autojen lomassa oli kolo, johon oli asetettu jokunen kirppispöytä. esillä normaalia kirppiskamaa: rättejä, venäläisiä herätyskelloja, aidonoloisia jalokivikoruja; huonokuntoisia esineitä, joiden käyttötarkoitusta oli mahdoton päätellä; kirjoja, joiden tekijät, varmaankin perustellusti, olivat jo vuosikausia sitten vaipuneet unhon unen armeliaaseen helmaan.

    ostin neljä vanhaa tulitikkuaskia ja aikakauskirjan nimeltä maailma, vuodelta 1920.

    silloin maailma oli vielä nuori.

    VastaaPoista
  2. Minun uneni luolastosta löytyi luukku, jonne oli tungettu kalpean harmaita ruumiita niin paljon, ettei luukku mahtunut enää kiinni. Tajusin, etten voi haudata sinne enää mitään.

    Voihan tulkinta. Mitä mieltä olet omasta luolastostasi? uskomaton määrä tavaraa.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi3/10/2012

    helppotulkinnan mukaan pääni on täynnä krääsää. turhaa rojua, joka raskauttaa asianhaarojani. toisaalta: ehkä pitäisi olla onnellinen, ettei sieltä luolastosta löytynyt paristolla toimivaa selänraaputinta, soivia boksereita tai kananmunankeitintä. tai paristokäyttöistä hiusharjaa ja partakoneen tapaista nypynpoistajaa. tai takkatulivideota ja kypäränmuotoista aivostimulanttia.

    olen viime aikoina tehnyt tavarainventaariota rajulla kädellä. ehkä uni oli jonkinlainen turvatutti siihen, mitä olen jo menettänyt.....sniff.

    VastaaPoista
  4. "Unieni esineistö" olisi hieno luettelonomainen essee. Muistankohan yhtäkään joutavanpäiväistä esinettä unista. Niillä kaikilla on jotenkin salainen ja ladattu merkitys: kaakeleilla on sellaista vihreää väriä, jota ei ole missään oikeasti, matkalippuja, leikkuulauta, jota käytän, kaikki oudonhajuiset villa- ja tekokuituvaatteet mummolan eteisestä, laituri, häkki, jossa on keksinmuruja keko, vaan ei lintua, nojatuoleja...

    Karsin tavaraa, kun viimeksi muutin, ja taidan karsia vielä vähän lisää. En osaa pitää siistinä tällaista määrää pieniä esineitä. Syksyllä banaanilaatikosta rakentamastani raketista en luovu, se on alakerran varastossa odottamassa uusia lentopäiviä.

    VastaaPoista