lauantai 4. helmikuuta 2012

Ruuvit kiristyvät vastakkaisiin suuntiin: ulkona kylmenee, minä kuumenen. Kuiva nahka kiertyy kireäksi pakkasenkuoreksi. Silmämunat kuivuvat sameiksi, räpyttelen. Uutisissa Romulus ja Remus roikkuvat suden nisissä, pienet pronssiset polvet ja takapuolet lumen peitossa.

Katson, kuinka lanka kulkee sormien läpi. Mustat sileät sukat polviin asti ja harmaa moninkerroin kiedottava huivi tulevat käyttöön välittömästi.

Laskin vatiin kuumaa vettä ja työnsin jalat pohjaan asti.

29 kommenttia:

  1. Kirjoitat lyhyesti ja runollisesti proosaa.

    Mielestäni paras yhdistelmä. Haluaisin oppia sinulta tuon taidon. Mistä se johtuukin, että kun minä aloitan jonkun jutun pyhän innoituksen vallassa, se laajenee ja laajenee kuin pullataikina. Valuu reunojensa yli. Ja sitä ei kukaan enää hallitse eikä jaksa lukea, ei edes silmäillä. Joten hukkaan menee kirjoitus. Kirjoittamisen ilokin haipuu.

    Kirjoitan tämän siksi, että osaisit olla iloinen taidostasi. Usein se joka osaa, ei osaa arvostaa itseään, vaan pitää sitä itsestäänselvänä (tai: toisaalta epäilen, että sinä harkitset tarkkaan sanoja. Niin kai pitäisi tehdä).

    VastaaPoista
  2. Yhtälailla sitä voisi olla iloinen siitäkin taidosta, että sanoja virtaa vuolaasti ja vaivatta, eikä lauseissa tarvitse kitsastella. :) Kyllä minä sinun juttuja olen jaksanut lukea, vaikken kommentoikaan kuin harvoin.

    lyhytkurssi lyyriseen lyhytproosaan:

    siirretään fokus näennäisesti pieneen asiaan siinä päätapahtuman laitamilla ja jätetään mielikuvitukselle melkein liian paljon tilaa, maustetaan huurteella tai nahkealla hiellä.

    miten tähän olen päätynyt, ei mitään aavistusta. ehkä piilottamisen ja paljastamisen halusta.

    en osaa ajatella tätä minään tietoisena taitona, mutta siitä olen iloinen, että voin seurata, miten teksti muuttuu ja kehittyy. se tekee sitä aivan kuin itsestään, vähän niin kuin kaalit ja porkkanat ja orapihlajapensaat.

    VastaaPoista
  3. Liisu,
    jokaisella kirjoittajalla on varmastikin omanlaisensa tyyli, mutta olennaista on missä kontekstissa toimii. Runsaus ja niukkuus voivat olla yhtä lailla hyveitä. Jos tuntuu että oma teksti ei lähde liikkeelle, kannattaa se riisua kaikesta turhasta ja keskittyä yksityiskohtiin ja tiettyyn konkretiaan. Oman kokemukseni mukaan on helpompi siirtyä niukasta ilmaisusta tietoisesti laveampaan, jolloin mahd. editoitavaa ei syny niin paljoa. Eikä kaiken kirjoittamisen tarvitse niin taiteellista olla.

    Annikki,
    nuo eri suuntaan kiristyvät ruuvit tuovat mieleeni talvisen kuplavolkkarin: Pää jäässä ja jalat tulessa, eli keskimäärin tasainen olotila :)

    VastaaPoista
  4. Jossakin pakkasen ja kuumeen rajapinnalla on varmastikin se salainen keskiarvoistava paratiisi, mutta lämmönjakautumisarvion perusteella se sijaitsee kuitenkin joitakin millejä ihon ulkopuolella, enkä pääse sinne.


    Conversion, software version 7.0,
    Looking at life through the eyes of a tire hub,
    Eating seeds as a pastime activity,
    The toxicity of our city, of our city,

    Now, somewhere between the sacred silence,
    Sacred silence and sleep,
    Somewhere, between the sacred silence and sleep,
    Disorder, disorder, disorder.


    tämänpäiväinen korvamato

    VastaaPoista
  5. Annikki ja Kristian, kiitos neuvoista. Arvostan sitä, että ollaan valmiita antamaan itsestään jotain, josta toiselle on hyötyä tai iloa.
    Se, että kertoo omasta työtavastaan on anteliasta. Se ei ole itsestään selvää. Tunnen ihmisiä, jotka eivät ole halukkaita selostamaan omaa työtapaansa, pelkäävät, että sitä aletaan matkia, vaikka jokainenhan tietää, ettei matkimisella tehdä ainakaan taidetta, Jokaisen olisi löydettävä oma itsensä siitä, mitä tekee.

    Ja neuvojen soveltaminenkaan ei ole helppoa. Kun yrittää, huomaakin olevansa yksin tyhjyytensä kanssa.

    Olen joskus yrittänyt "tehdä" runoa, mutta vaikka luen niitä paljon ja joskus tajuan niiden merkityksen ja sen mitä niillä halutaan ilmaista, tuntuu lähes mahdottomalta synnyttää sellaista runoa, jonka itse edes hyväksyisi. SE minusta on kumma juttu. Miten runo /hyvä runo/ syntyy? sitä jaksan ihmetellä.

    VastaaPoista
  6. Liisu, runot syntyvät (uskoisin Annikin lyhytproosaan pätevän saman) niin monilla eri tavoilla, mitään kaavaa ei ole olemassa. Pitää luottaa yksittäisiin lauseenpätkiin ja sekalaisiin kuviin joita mieleen pälkähtää. Siksi olisi hyvä pitää muistilehtiö tai sanelukone mukana aina.

    Minun parhaat runoni (tai niiden aihiot) ovat usein syntyneet pakottomassa tilassa, pienen flow'n saattelemana tai joskus pidempänä automaattikirjoituksena (vaikka osa on ihan pala kerrallaan rakennettua). Siltikin jää paljon deletoitavaa, vaikka juuri se on hauskin kohta: kun tietää että edessä on jotain arvokasta ja alitajunnassa tai vahingossa tulee vastaan sen runon puuttuva osa. Ja kirjoittaessa pitäisi unohtaa kaikki se päähän jymähtänyt proosan johdonmukaisuus. Prosaistista ei yleensä saa runoilijaa, mutta kokeilemallahan sekin selviää.

    Luulisin että sulla on mun osoite, joten meilaa, katsotaan jos voin olla avuksi.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Minusta runot ovat vähän kuin ne sinun kuvasi blogissasi: jotain tuttua ja jotain uutta, outoja väriyhdistelmiä harmoniassa, muotoja ja muokkausta.

    Runossasi on selvä tunnelma ja hyviä sanoja, vaan ei vielä oikein muotoa, eikä rytmiä. Alku kuulostaa perhepediltä, raajoja on sikinsokin, mutta tavanomaisin sanoin, se on tuttua ja turvallista. Siitä vaan sitten tilannetta lisää vapaasti assosioimaan.

    Mutta miten, enhän minä tiedä, en ole oikein lyyrikko, vaan jokin epäsikiö.

    VastaaPoista
  9. Kirjoitin tähän jonkun aikaa sitten kommentin, mihin lie joutunut, sitä ei näy.

    Joka tapauksessa kiitän sinua Annikki sanoistasi. Tein aika lailla tyhmästi kun ylitin kommentiksi sopivat rajat. Lupaan, että en tee sitä toiste. Oli pakko poistaa tuo yksi kommentti, mutta jää siitä tahra mieleeni, kun olen toiminut niin hölmösti.

    Mutta silti olen kiitollinen sinulle.

    VastaaPoista
  10. Kadonnut kommenttisi ei ollut ainakaan missään blogin hallinnassa odottamassa hyväksymistä, eikä se ollut myöskään roskaposteissa. En siis tiedä, minne se on kadonnut.

    Häh, en ole tietääkseni missään sanonut, etteivät runot sovi tänne kommenteiksi tai että kommenttisi olisi ollut hölmö? Päinvastoin sanoin, että kyllä tänne saa kirjoittaa runoja. Ei se ollut mikään vino vittuilu, vaan tarkoitti ihan kirjaimellisesti sitä, mitä siinä luki.

    Ajattelin, että jos kysyt kommenttia runoosi, niin voin sen antaa. Enkä myöskään sanonut, että runosi on hölmö. Minusta sinä nyt jotenkin pelkäät ja arastelet minua liikaa. En minä ketään silppua palasiksi tai paheksu kommentoijia.

    VastaaPoista
  11. Minä pelkään sinua annikki! Aina iltaisin kun menen maate (klo 20.30 - 20.45 välillä) katson sängyn alle ettei siellä ole sinua. (Ei ole ollut, toistaiseksi.) Siten luen "ave marian" ja "hospoti homi luin" ja heitän kerran voltin taakse päin. Sitten mukiloin tyynyni pehmeäksi. Sitten haukottelen (makeasti). Vasta sitten pujahdan peiton alle ja peittelen itseni niin että kädet jäävät peiton päälle, rinnakkain, ja alan KROOLATA.

    bon voyage !

    VastaaPoista
  12. Annikin pelko on viisauden alku, niin sanotaan.

    Tiedätkö, mitä sille Pahalle Töpselille nyt on tapahtunut? Se pelästyi minua ja meni oikosulkuun. Auto on nyt helvetin kylmä, eikä ollenkaan käynnisty. Nyt minulla on hieno viisiovinen lukollinen kylmäkaappi autopaikalla, joka maksaa vain 8€ kuussa. Se on minusta aika edullinen pakastin, vein sinne lihaa säilöön viime yönä.

    VastaaPoista
  13. Minä en ole, täytyy myöntää, kovin tekninen ihminen. Autoista tiedän vähemmän kuin hevosista, ja hevosista en tiedä mitään. (Osaan vain ajaa autoja. Usein ajankin ne ns. "ojasta allikkoon".) Sanoisin kumminkin, koska tykkään ratkaista probleemoja, että nyt Sulle pitäisi saada kaksinapainen käynnistyskaapeli. Toisen (-merkkisen) kun sitoisit omaan napaasi ja toisen (+merkkisen) kun työntäisin jonkun ohikulkijan (kuten esmiks minun) napaani, niin... johon hyrähtäisi moottori käyntiin. Äkkiä auto olisi lämmin kuin savusauna. (Ja sitten pitäisi roudata kaikki takapenkille jemmatut ruo'at pois sieltä. Ettei ne nääs pilaannu.)

    VastaaPoista
  14. Sanoisin muuten (koska olen ihmiseksi kristitty) ettei kukaan ole an sich "heikko töpseli". Toinen on vain toistaan heikompi. Ja kuluu siis nopeammin kuin se toinen. (Joka ei ole rippikoulua käynyt.) Tai em minä tiedä.

    VastaaPoista
  15. Einstein sanoi että "maailmakaikkeus, ja ihmisten typeryys, on rajatonta. ... Tai en ole varma tuosta maailmakaikkeudesta."

    Kissoista hän ei uskaltanut sanoa mitään.

    (Tuli mieleen tuosta unkurista. hän puhui kissoista. minä en voi puhua unkurin kanssa, pitäisi kirjaantua. en kirjaannu. tykkään kissoista, unkuri on kissa.)

    VastaaPoista
  16. Kultasuu & Kurasaappaat,

    Kaksinapaisen lämpösysteemin sijaan näin eilen kadulla 14-vuotiaan tytön ja pojan. Jokin heidän asennoissaan ja kehonkielessään kiinnitti huomioni, vaikka he vain seisoivat vastakkain yli metrin päässä toisiaan. Ohi kulkiessa huomasin, että poika itki katkerasti, mutta aivan hiljaa. Itkusta turvonnut suu vavahteli ja silmistä paistoi sellainen tuska, ettei aikuisten peitetyillä kasvoilla koskaan, ja käsi oli ojentunut avuttomasti, jo luovuttaneena. Sormet roikkuivat hervottomina.

    --

    eihän siellä unkurissa tarvitse kirjaantua, siellä tarvitsee vain esittää jokin sähköpostiosoite nimimerkin lisäksi. ei kai sen tarvitse olla edes mikään oikea osoite, eikä se näy kenellekään (paitsi merille hallintasivuilla). wordpressin kommentointisysteemi nyt vain on sellainen, se identifioi kommentoijat sähköpostiosoitteen perusteella, ei nimimerkin.

    Kissan järjettömyydestä tulee mieleen se sellainen omituinen perversio, jossa kissan on aivan pakko tunkea itsensä erittäin pieniin laatikoihin ja paperipusseihin ja syödä sukkia.

    VastaaPoista
  17. en minä kehtaa mennä meri unkurille puhumaan. hänellä on niin kaunis nimikin. annikki, miksi minä sinun luo uskalsin tulla, en tiedä. olet niin eri tavalla avoin kuin kukaan.

    VastaaPoista
  18. annikki on kamalan kaunis nimi. minä olen oikeasti ujo.

    VastaaPoista
  19. avoimilla ihmisillä on katala tapa olla monin monituisin tavoin hyvin suljettuja ja salaisia ihmisiä. yksi paljastus peittää kymmenen muuta, joita kukaan ei keksi edes kaivata, ja niitä avoin ihminen pyörittelee kylmissä käsissään yksin.

    voisit kokeilla jotakin kansakoulumuistoa unkurin puolella. se on sopivan neutraali ja helposti lähestyttävä aihe, jolle monet vakiolukijat myhäilevät hyväksyvästi. turha kai sinua on tyrkkiä, luulen vain, että viihtyisit siellä. täällä on vähän hiljaista.

    Tänään viiksekäs mies seisoi lumessa ja katseli toiveikkaana punatiilitalon parvekkeelle. Ikkunaprinsessaa varmasti!

    VastaaPoista
  20. Se siinä onkin että tunnen itseni, yhä edelleen, alakansakoululaiseksi. Nämä muut keskustelijat suorastaan hehkuvat sivistystä ja karismaa. He ovat kuin kiiltomatoja. (Kiiltomadothan ovat siivettömiä täysikasvuisia naispuolisia kovakuoriaisia. Eivät siis matoja ollenkaan! Ja valo, jota he tuottavat, on kemiallista, sen lämpöhukka on tasan 0 %.)

    Mielenkiintoista?

    Ps. Minähän värkkään näitä kommentteja pikkupäissäni - ja joskus vähän isommassakin tuiskeessa. Tiedän, että joskus floppaan raskaasti, päihtyneisyyttäni, mutta en anna sen harmittaa, etenkään itseäni. Naiiviksi heittäytyminen on yksi tapa katsoa asioita silmät auki. (Lapset osaavat sen viattomuuttaan. Mun on täytynyt opetella.)

    VastaaPoista
  21. Tässä iässä (huokaus) se pitää opetella uudestaan...

    VastaaPoista
  22. Jaa, enpähän ylistäisi sitä lasten viattomuutta, se on tyhjää täynnä, sellaista, johon elämä tai yksikään ajatus ole vielä koskenut. Sellainen opittu viattomuus sisältää paljon muutakin, ennenkaikkea myötätuntoa ja rakkautta, joita lapselta ei vielä löydy. Ehkä pidän itse enemmän tuosta opitusta, kuin luonnollisesta.

    Selvästi tiedät, miten entistä fyysikkoa puhutellaan, koska lämpöhukka, voi pojat, on todella fundamentaalinen asia. Ja jos sitä ei ole ollenkaan, no sehän lähestyy jo taikuutta ja ihan alkaa huimata, ja polvet notkua.

    VastaaPoista
  23. Lapsen "viattomuudella" minä tarkoitinkin sitä että he koko ajan vain kysyvät ja kysyvät ja kysyvät ja kysyvät että... "hei iskä, miks tää on näin, minkäs takia, tä, hei miks..." etc. Ja pälä pälä pää. Jk. Muutenhan lapset ovat, siinä olet oikeassa, varsinaisia natsijulmureita. W. C. Fields - näyttelijä joka tykkäsi sikareista ja viskistä ja vihasi mukuloita - vastasi, kun häneltä kysyttiin "mitä pidät lapsista?". "Pidän heistä, etenkin hyvin paistettuina."

    VastaaPoista
  24. Sen takia minäkin lapselleni (Saagalle) ostin aikoinaan joululahjaksi leikkigiljotiinin. Hitsi, siltä loppui jo jouluaattona kaikki nuket. (Tai siis niistä tuli päättömiä.) Sen takia sen täytyi tulla kysyy - äitini oli silloin kylässä - että "mummi, onks sulla neulaa ja lankaa?". Olihan mummilla. Ja Saaga kai ompeli niille nukeille päät takaisin? en tiedä. (En minä häntä vakoillut.)

    VastaaPoista
  25. Jaa, en kai ole koskaan sitten lakannut kyselemästä, tai juuri siksi pidän luonnontieteistä.

    En ole kyllä koskaan pitänyt lapsia natsijulmureinakaan, se on aika yleinen "totuus", mutta ei minun. Minusta lapset ovat mussukoita. Silti minusta se niiden viattomuus ei ole mikään paratiisillinen tila. Se on, mitä on, mutta ei paratiisi, enkä koskaan haluaisi siihen palata.

    VastaaPoista
  26. No, jos tarkennan "lapsianalyysiani" niin: minä en ole lapsista mitään mieltä. Minusta on ihan sama onko niitä, tai ei, pyöriikö ne jaloissa tai jossain muualla, kunhan pyörivät. (Myötäpäivään. Tai vastapäivään, päiväntasajan eteläpuolella.)

    Ootko nyt tyytyväinen?

    Ps. Tuo natsikortti oli kyllä varattu ihan toiseen korttipeliin. Harmi, että lipsahti hihansuusta.

    VastaaPoista
  27. Ootko nyt tyytyväinen, mitä se edes tarkoittaa?

    sitähän sää kysyit.

    Enpä voi sanoa olevani erityisen lapsirakas ihminen, mutta kyllä minulta pääsi itku, kun entinen poikaystävä selitti, miten hän aikoo lapsiaan kasvattaa: ne istutetaan pöytään, ja jos niille ei ruoka maistu, niin sitten ne istuvat siinä niin kauan, että syövät ruuan. Minut sellainen kasvatus olisi murtanut ja toisekseen saanut kauhean vihan valtaan.

    VastaaPoista
  28. Tuota voisi sanoa fasismiksi - arkipäivän fasismiksi. Annikki, varmaan monella mittatikulla mitattuna olen huono ihminen - ainakin jos ne tikut on huolellisesti kalibroitu - mutta fasisti en ole.

    En ole.

    VastaaPoista
  29. Tuommoinenhan on yksinkertaisesti... se on aksiooma joka väittää itseään vastaan, aivan järjetöntä! Se, että itse sanoin lapsista ("pyörikööt missä pyörivät") oli (olevinaan) vitsi; jos meillä ei olisi lapsia, ei meillä olisi mitään. Näin se on.

    Ps. Ja se on ihan saman kenen lapsia. Minä siitä mustasukkainen ole... osaa, olla.

    VastaaPoista