maanantai 30. tammikuuta 2012

Yritän olla paikoillani, hiljaa ja sairastumatta. Kovat pakkaset ovat kirkastaneet taivaan, kuume kiiltää kilpaa hauraiden hankien kanssa. Lämmitysjohdon muovi lohkeaa kepeästi, kun kiinnitän napanuoraa autoon. Liekö lämpeää. Turrat sormet lipsuvat töpselistä.

Silmät ovat veripeili tai avaimenreikä, eikä sinne katsomalla näe puutarhaa, vaan kuumaiseman ja sen keskellä salamoivan ja pulsoivan tähden, suonikkaan kukan nupun ja välähdyksen.

32 kommenttia:

  1. Eräs sukulaistätini - vanhapiika - oli pennusta pitäen niin "heiveröinen", että eli koko elämänsä hiljaa (ja varovaisesti) ettei olisi sairastunut. No, ei se auttanut, hän kuoli. Ja oli 92 v.

    "Turrat sormet lipsuvat töpselistä" on runollisesti ilmaistua naturalismia. "Liekö lämpeää."

    Ps. Itse katselen nyt (16:16) kun kasvava kuu, luna mendax, on ikään kuin pysähtynyt yksinäisen hiljaa seisovan kuusen yläpuolelle. Tämä on kuin kuva matkailumainoksesta.

    VastaaPoista
  2. Ja äkkiä tuli niin himmeää että piti sytyttää valot. (Siis tänne sisälle.) Ja koska en halua heijastua ikkunasta ulos - kuin kuihtuva kuu-ukko - vedin verhot akkunan eteen. Nuo nipukat vain kirskuivat. Nuo - mitä ne on - "nipukat jotka on tuolla ylhäällä, eräänlaisella "kiskolla", ja pitävät verhoa kiinni. Ettei se putoa lattialle. Ne... kirskuivat niin kuin sängyt slummien, ja Hitler määrää, kello lyö. Luojan Tähden lemmenyösi viimeinen, on tämä yö...

    Ps. Tai ne kirskuttelivat kuin eräs Zdenek Milerin luoma suloinen söpö satuhahmo. (MYYRÄ.)

    Pss. Eikä avaimenreiästä saa muuta kuin näärännäpyn. (Niin tuo ex-tätini - rauha hänen muistolleen - mulle sanoi.)

    VastaaPoista
  3. Niin ei auttanut, kipeänä olen.

    Aina olen ollut jotensakin varma itsestäni, mutta tuon lämmitystöpselin kohdalla olen horjunut enemmän kuin minkään muun edessä tässä elämässä. Se on vanha ja paljon isompi kuin uusien autojen pikkunippelit, vääntynyt vähän soikeaksi, osin lohjennut ja vaikea vääntää paikalleen. Usko on meinannut loppua monta kertaa siinä polvillaan hangessa käännellessä sitä kolminapaista paskaa vähän sinne ja vähän tuonne ja sitten vielä pohjaan asti siinä vaiheessa, kun ei kädet enää toimi ja vastus on jäykkääkin jäykempi. Epätoivon hetkellä kylmän kouristaessa sormia olen vain miettinyt, että tätäkö tämä naiseksi syntyminen todellakin tiesi: mieltäkääntävää avuttomuutta yhden perkeleen töpselin edessä.

    Siinäpä naturalismia kerrakseen.
    Mitä niihin muihin töpseleihin tulee, niin varmastikin ei ole sormet lipsuneet, jos olen onnekkaasti käteeni sellaisen saanut. Eikä ole olemassa liian rumia naisia, on vain liian vähän alkoholia.

    Ne on varmaan verhonipsuja. Niissä on sellainen mukava ominaisuus, että on olemassa useanlaisia kiskoja, joihin pitää ostaa jokaiseen eri nipsut.

    Jossakin on varmasti olemassa minikokoinen öljypullo, jolla voi rasvata jokaisen pienen verhonipsun pienet pyörät sieltä akselin kohdalta.

    Vanhapiikatäti tiesi selvästi, mitä avaimenrei'istä löytää, ja yritti vain pelotella. Minulla on näärännäpyn näköinen pieni luomi silmäluomessa aivan ripsien rajalla, joten kurkistelu on jo sisäänrakennettuna minussa. Silmään katsominen on hienoa, se todella on pieni pyöreä ikkuna pimeään huoneeseen, jossa välähtää.

    VastaaPoista
  4. Toivon, että parannut annikkiseni. (Tai jos tämä on liikaa pyydetty, herra jumala, niin toivon ettet tee annikkia ainakaan kipeämmäksi!)

    Ps. Verhonipsuja minä tarkoitin: etsin sitä sanaa (kuumeisesti). En löytänyt. Minusta ne ovat siinä mielessä jänniä, että ne puristavat nyrkkinsä yhteen eivätkä millään meinaa päästää irti - tässä tapauksessa verhosta. Minusta ne ovat mielenkiintoisia vekkuloita.

    Ps. Töpseleistä olen kuullut (serkkupojalta) tällaisen jutun että "ei isoja töpseleitä ole olemassakaan. on vain pienikätisiä naisia." Äläkä multa kysy mitä tuo tarkoittaa (koska minähän sen tiedän)...

    VastaaPoista
  5. Pimeässä kaikki näyttävät samalta, myös saman näköisiltä. Pimeässä jos on kännissä (ja kaikki näyttää edelleen samannäköiseltä) saattaa lentää kumoon. Tai eksyä, jonnekin. Minusta on kiva olla sukupuoliyhteydessä silloin kun on ottanut 1-3 (aika isoa) lasillista viiniä. Ei sen enempää. Ja että ikkunalaudalla lepattaa kynttilä joka miettii että "sammuisnkos mää ny vai vasta kohta?". Muuta valoa ei olisi. (Paitsi jos verhot repisi ikkunoilta, nipsuttimet säristen, niin siellä meitä tuijottaisi täysikuu... "Anteeksi", se sanoisi, "olen tässä juuri leijumassa Intian niemimaalle.")

    VastaaPoista
  6. Kohtuulliset ja todennäköiset toivomukset ne on kyllä hyviä.

    Kolme isoa lasillistahan (20+ cl) on jo koko pullo. Mutta ei sentään kuin kolmasosa pahvitonkasta. Romanttiset on silti puitteet. Geneerisiä naisia hämärässä, jossa kaikki näyttävät samalta, siis hyvältä. Kynttilänvalo sopii kalpeille, pehmeille ihoille ja kuunvalo kaarille.

    Teeveessä esitellään juuri merietanoiden munia, ne ovat kuin kudoskukkia. Alkiot niissä odottavat päivää, jolloin iskeä hampaansa ympäröiviin leviin ja vuokkoihin, jotka eivät tuhoaan osaa vielä aavistaa. Seksi eliökunnassa on kovin monimuotoista, ei ole asiaa, jota ei olisi kokeiltu. Asiasta on kai kirjakin: Tohtori Tatjanan seksineuvoja koko luomakunnalle. Samasta kirjasta tehtiin tv-sarjakin, jota esitettiin myöhäisillassa viime syksynä, siinä oli hämmentäviä varietee-esityksiä, joissa erilaiset huntuihin puetut punkit sekstailivat lähisukulaistensa kanssa ja surullinen kaksineuvoinen olento lauloi yksinäisestä seksistä itsensä kanssa.

    VastaaPoista
  7. Kuuleppas, seksiobjektini! Skotlannin ylämäillä asustelee sellainen mustanaamainen lammasrotu. Unkuri
    http://unkuri.wordpress.com/
    tietää tästä enemmän, on ottanut ehkä valokuviakin heistä. (unkuri on kamalan sympaattinen ihminen.) Itse, kun kerran eksyin Skotlantiin, puin Batman-asun päälleni ja meinasin tutustua lähemmin noihin lamboihin... Mutta oli niillä v-tun vikkelät jalat! (En ehtinyt.)

    VastaaPoista
  8. Mustanaamaisen daamin kihara villa taas on parhaimmillaan Skotlannin sumuisessa, hopean ja kullankirjavassa aamuvalossa.

    Luulen, että olit väärässä asussa. Lepakkomiehistä taitaa unelmoida vain punatukkaiset itsepäisen uteliaat toimittajanaiset. Pässinsarvet, panin sorkat ja viettelevä paimenhuilu olisivat varmasti tehneet tehtävänsä, niin kuin varmasti antiikin ajoilta muistat. Jos nyt joku nymfi joskus kirkuen juoksi karkuun ja muuttui puuksi, niin ne oli pieniä tappiota menestyksen tiellä.

    VastaaPoista
  9. Mustanaamiota (Phantom) minä kyllä oikeasti tarkoitinkin. Ja se asu mulla päällä oli, halusin muistuttaa niitä lampaita. Siitä huolimatta he vierastivat minua. Kauheeta vauhtia vain juoksivat pakoon heti kun pomppasin aidan yli. (Samperi.)

    VastaaPoista
  10. Mutta eikös jossain saksanmaalla joku pillipiipari marssittanut kaikki kaupungin hiiret/rotat pois? (Siis sieltä assan steissiltä.) Erittäin epäilyttävä äijä.

    VastaaPoista
  11. Pitää tietää, mistä kukakin tykkää , kuten Isabella Rossellini.

    Hiiret luulivat pääsevänsä orgioihin, mutta tulivat petetyiksi ja joutuivat Tuhkimon pukutehtaalle ompelemaan mekkoja muotiviikoille, ilman minimipalkkaa ja tessiä.

    VastaaPoista
  12. Me äijät kerran, Äänislinnan Onegan suksitehtaalta, päästiin iltamiin jotka Petroskoin vanttuutehtaan ämmät pitivät. Kyllä oli mukavaa! Ja lämmintä! Ja jotenkin pehmeääkin... Vielä kotimatkallakin, kun potki potkukelkkaansa, pakkas hymyilyttää... Oli ne lyylejä ne, vanttutehtaan tytöt!

    VastaaPoista
  13. Itä-Karjalassa oli tuhottomasti luteita ja täitä ja torakoita, mutta ei satiaisia. Sellaisiin törmäsin vasta yhteiskoulun yläluokalla... olin juuri kumartunut - meillä oli kokeet - laskemaan erittäin monimutkaista neljännen asteen yhtälöä kun satiainen puraisi minua... no, erittäin herkkään kohtaan! En voinut sanoa muuta kuin WOU. Niinpä opettaja, de Niron näköinen nainen, ajoi minut ulos. (Häiritsin kuulema muita. Se oli vale. Satiainen häiritsi minua. Mutta ei sev väliä. Menin tupakalle.)

    VastaaPoista
  14. nyt sinä vanha kehno taas huijaat. et sinä osaa laskea neljännen asteen yhtälöitä.

    ja olisi kannattanut miettiä toisen kerran ennen kuin vaihdoit äitisi ainoa vuohen siihen vanhan ämmän tarjoamaan pilliin, jolla ei houkutellakaan hiiriä, vaan satiaisia laumoittain.

    VastaaPoista
  15. Kuuleppas, kultaseni, en minä huijaa. Miten niin huijaisin? Minähän sanoin että yritin laskea sitä neljännen asteen yhtälöä... pahus vieköön, opettajatar ei antanut mun mennä loppuun asti (=orgasmiin). Ehkä olisin osannut laskea sen, ehkä en, sho wat, ei kukaan pääse perille jos hänet pysäytetään kesken matkaa, esimerkiksi maratoonilla, ja sanotaan että "mee ny vetää välillä rööki". Ihan turhahan on sen jälkeen tulla enää maalin. Vaikka kuinka antaisi itsestään kaikkensa niin silti sinut dikrimisoidaan. Minä otan yhteyttä Kuluttajavalistajaan tai Hannu Karpoon tai johonkin, en tiedä vielä kehen, mutta johonkin. Koska tämä on minun mustamaalaamistani!

    VastaaPoista
  16. Opettajien kanssa minulla muuten oli ihan korrektit välit. (Älä epäile.) Esimerkiksi saksankielen lehtorimme kun kerran kysyi erästä (olen kertonut tämän ennenkin, tiedän) erästä erittäin vaikeaa kielioppiknoppia jossa oli dem eikä der tai das tai dum tai joku muu. Niin, hän kysyi että "minkä takia tässä on dem"? Kukaan ei tiennyt, ei edes luokan priimukset; he vain vilkuilivat epäluuloisina toisiaan. "Minkä takia tässä on dem?" Sitten minä viittasin. Karhuvaara - se oli opettajan nimi - innostui: "Mikko tietää!" Nousin pulpetistani ylös ja vastasin: "Ehkä siinä on painovirhe, herra maisteri."

    Ei ollut, ei. (Ja saksankielen numeroni pysyi vitosena.)

    VastaaPoista
  17. Annikki, nimeä odottava nuppuseni, ei tämä ole ahistelua, ei ole. Minusta tämä on vain nätein tango jonka tunnen.

    http://www.youtube.com/watch?v=mWWyekhRH0o&feature=related

    VastaaPoista
  18. Pikkupoikana minä muuten laskin roomalaisilla numeroilla isoja jakolaskuja. Ai miksi? Olin jostain kirjasta lukenut että se on melko mahdotonta. Meinasin tulla hulluksi.

    VastaaPoista
  19. Pilasin itseltäni tuon jutun, kun menin ja googlasin, miksi siinä luki dem. En pääse takaisin enää alkutilaan, se ovi meni kiinni.

    Tango immorale

    -voisi kuulostaakin vanhusten suolistolääkkeeltä.

    Pahoittelen tietysti, että luen keskustelujanne toisaalla osallistumatta, mutta juurihan kehuit, miten et ole opetellut tanssimaan. Melkein mitä tahansa voisi antaa anteeksi miehelle, joka osaa tanssia.

    Pidin eniten sellaisista opettajista, joista juuri kukaan ei pitänyt. Minusta heillä oli enemmän persoonaa kuin niillä suosikkityypeillä, jotka ovat hyvin samalla tavalla mukavia kaikki.

    Tapasin entisen aikido-opettajani jokin aika sitten, ja sillä hetkellä, kun hän tarttui käteeni kiinni ja epäonnistuin tekniikassa, tunsin kauhean menetyksen. Minua ei opeta kukaan enää pitkään aikaan, saan selvitä näine hyvineni.

    VastaaPoista
  20. Ei olla surullisia, annikki, eihän. Aurinko paistaa ja on lunta talojen katoilla. Kohta tulee toinen vuodenaika ja silloin "lumi on katoilla harmaata jo". Sen minä vaan sanoisin, enkä sitten vähään aikaa muuta, että käytän sanaa "ihana" ihan tahallaan. Luin nimittäin, jostain ja joskus, että yhdenkään miehen sanavarastoon ei kuulu sana ihana. Sen takia siitä tuli mulle lemppari! Ei niin, että olisin joku "vastavirran kiiski", en ollenkaan halua olla; minä olen vastarannan kiiski. Eli huutelen joen/järven/meren toiselta puolelta omiani. (Yleensä typeryyksiä, kyllä minä sen tiedän, tiedän tiedän, mutta on kiva välillä tehdä "kuppeja"!)

    VastaaPoista
  21. Kyllä ihmisen pitää olla välillä surullinen, että jaksaa.

    Vai että vastarannan viiksi. Mitähän lie propagandaa olet lueskellut, koska ainakin nämä nuorempien sukupolvien miehet ainakin käyttävät ihanaa, eivätkä sitä säästele. Ehkä he eivät vain kutsu lapasiaan ja muita vaatteita ihaniksi, vaan muita asioita, kuten naisia ja lapsia. Ihanahan on tosi monipuolinen sana, se voi tarkoittaa kaunista, upeaa, söpöä, sympaattista jne, ja sitten siihen liittyy vielä jotenkin sellainen sensorinen puoli, asioiden tuntu käsissä tai iholla, se liittyy ihanaan.

    VastaaPoista
  22. Miks sää aina ymmärrät kaikki, mitä en tarkoita, ja miks sää aina löydät kaikki, minkä pistän piiloon? Sussa täytyy olla joku (eritt. kiehtova) vika?

    VastaaPoista
  23. Annikki, se että luuraan blogissasi enkä tänä aikana - aikaahan tähän tuhlaantuu - esimerkiksi kynnä porno.sex.auch.uh.ohoh!ru.fi.com sivustoilla, tai vastaavilla, johtuu siitä, että arvostan tyyliäsi. Voi että, kun itekin osaisi kirjoittaa noin purevasti ja lyhyesti! (Sinulla on niin kummallisia lauseita jotka ovat totta. Minä ihmettelee...)

    VastaaPoista
  24. http://www.youtube.com/watch?v=YzyovVVCMP4&feature=related

    VastaaPoista
  25. ehkä se sama on meissä muissakin ihmisissä piilossa. tai ainakin minussa, ekstrapoloin sen sujuvasti ulkomaailmaan, ja toisinaan epäonnistun.

    --

    "...limping invisible down to the sloeblack, slow, black, crowblack, fishingboat-bobbing sea."

    mikä rytmi, ja mitkä sanat!
    minulla on sellainen deep dear fondness sydämessäni englannin kieltä ja sen tuntua ja rytmiä kohtaan, ja olen hyvin onnellinen, että voin ymmärtää nämä sillä kielellä kuin ne on ajateltu.

    Hänen kielestään pidän erinomaisest:

    In love with Raymond Chandler

    ja omalla äänellä:

    This is a Photograph of Me

    VastaaPoista
  26. Eikun minä haluaisin osata engalntia paremmin! Ja venäjä'ä, edes vähän! (Ja pikkraisen ranskaa + belgiiaa.)

    VastaaPoista
  27. Joillakin ihmisillä on absoluuttinen sävelkorva. (Aika harvoilla.) Voi vain kuvitella miten helposti he oppivat vieraita kieliä. (Kuvittelee.) Minulla on (miettii miten asian ilmaisisi...) anti-absoluuttinen sävelkorva. En millään meinaa saada selvää mitä ihmiset puhuvat (joskus en kyllä haluakkaan tietää sitä); mutta opettele siinä sitten kieliä!?

    No, (miettii & murjottaa itsekseen) parempi vain lukea, ja lukea Haavikkoa tai Eeva-Liisa Manneria. He käyttävät tätä äidinkieltäni omin ehdoin (omine ehtoineen?). Samoin Saarikoski.

    VastaaPoista
  28. Absoluuttinen kielikorva olisi herkullinen asia.

    Sinä olet sitä ikäluokkaa, joka opiskeli saksaa, ja englantia sitten vähän vähemmän. Meillä englanti alkoi jo alakoulun 3. luokalla, jolloin lukion lopussa sitä on opiskeltu jo 9 vuotta.

    7. luokalla huomasin, että suosikkiseikkailusarjaani ei ehditty suomentaa siihen tahtiin kuin olisin halunnut päästä eteenpäin, joten lainasin seuraavan osan englannin kielellä ja aloin vaivalloisesti sanoja sanakirjasta tarkistellen kahlata sitä eteenpäin. Seuraava kirja olikin jo helpompi. Nykyään on samantekevää, kummalla kielellä luen.

    Tahtoisin saman lukemisen taidon japanin kieleenkin, mutta kynnys aloittaa on niin paljon korkeampi. Tuolla minulla on pöydällä sanakirja ja Annan unelmavuodet japaniksi. Odottamassa sitä jotakin hetkeä.

    Gurin Geiburusu no ie no shita ni ataru tani ai no yogawa niwa usumurasaki no shion no hana ga koboreru bakari ni saiteori, Kagayaku Kosui no mizu wa aoi - aoi - aoi ichiban iro de atta.

    Eo. lauseen kääntämiseen meni jokin tovi. usumurasaki = vaaleanvioletti, jota ei löytynyt mistään sanakirjasta. Päättelin sen siitä, että usui on ohut ja murasaki violetti, olkoon se siis sellainen laveerattu ohut väri.

    VastaaPoista
  29. Saanko kysyä miksi Sinä olet niin Japanista kiinnostunut? Kysymys voi olla tyhmä mutta ei tarkoita pahaa. Minulla on yks ystävä, hän on ihan hulluna saamelaiskulttuuriin. Ja sitten yks toinen, joka on uppoutunut etruskien maailmaan.

    Sinua siis kutkuttaa japanilaisuus?

    VastaaPoista
  30. ei nyt varmaan ihan kaikki Japanissa ja japanilaisuudessa. ennen kaikkea pidän siitä kielestä, ja on tavallaan sattuma, että aloin sitä opiskella. aloitin aikidon parikymppisenä, ja siinä koko lajisanasto on japaniksi ja Suomessa käy tasaisin väliajoin japanilaisia opettajia, joten koska yo:n kielikeskus sattui tarjoamaan japanin kursseja ja olen aina pitänyt kielistä, aloin opiskella sitä.

    mutta kielen mukana tulee koko kulttuuri. Japanin puhujia on lopultakin aika vähän maailmassa, ja sanottiin, että kunnolla sitä ei opi lähtemättä natiivipuhujien pariin ja vaihto-opiskelu on sellainen nykymaailman ihanne elämänkokemuksena, joten laitoin paperit vetämään ja muutin Japaniin vähäksi aikaa. nyt osaan laittaa myös sikäläistä ruokaa ja syödä puikoilla.

    eihän kukaan kysy, miksi erityisesti pidän englannin kielestä. se vain tulee annettuna ja pakollisena. olen lukenut venäjääkin, mutta siitä en erityisemmin pitänyt. se ei ole kaunista. japani on hyvin omituista ja hyvin kaunista.

    tuolla on myös martinsonin aniara ruotsiksi ja suomeksi. miksipä ei osaisi niitä harvaa kieltä, jonka osaa, vähän paremmin. sanat ovat huikean ihania, ja lauseista menee pökerryksiin. minulla on sellaiset aivot.

    VastaaPoista