lauantai 3. joulukuuta 2011

Hotellin kylmä huone ei houkutellut nukkumaan. Ikkunoiden eteen sai vetää kopioverhot, joissa kasvoi tiheää puustoa, oksilla keikkui kömpelöitä kukkia ja värikkäitä lintuja. Pieni litteä tyyny oli kuin pahvia, peittoa sai taitella päällensä: kun yhden nurkan sai leuan alle, aukesi niskaan kylmä kolo. Yöpöydän lampussa oli tahmea nappi. Aamulla heräsin kuumeessa.

4 kommenttia:

  1. Runollista tekstiä niin kuin aina.

    Mutta tekstin alla lepää todellisuus:
    yksin hotellihuoneessa sairaana.
    Ei naurata.

    VastaaPoista
  2. En minä ollut yksin. :)

    noo, kaverin kanssa olin reissussa, ei mitään äksönii. Ja olen vieläkin siitä kauheudesta sairaana. Kotona on sentään mukava olla.

    Olen vähän miettinyt, että rajoitanko kirjoittamista liikaa jo tällä tyylillä? Mutta kun jokin tässä on, mitä kohti pitäisi mennä. Sellainen veto tuolla pään sisällä. Se voisi muistuttaa kemotaksista.

    Mukavaa, että olet jälleen alkanut kirjoittaa (blogiasi). Se on hyvin omanlaisensa paikka täällä blogosfäärissä.

    VastaaPoista
  3. Minusta sinä olet löytänyt tyylisi, en menisi muuttamaan.

    Sanoja kyllä löytyy maailmasta, mutta kysymys on siitä, löytääkö oikeat sanat.

    Kun vertaa tuota kommenttitekstiäsi, joka on tavallisella arkipuheella ilmaistu, on ero tuohon blogikieleesi suuri. Se on kuin haukkaisi makkarapötkyä, kun taas blogikielesi lähentelee musiikkia. Se soi.

    Siksi käyn sitä täällä lukemassa, samanlaista en ole kohdannut muualla.

    VastaaPoista
  4. Joskus en voi laittaa jotakin juttua tai lausetta postiin ollenkaan, koska se pilaisi sen sävelen. Harmittelen sitä, mutta rytmiä ei voi rikkoa.

    En ajatellut palata enää arkikirjoittamiseen, mutta joskus tuntuu siltä, että tämä ääni soi ja soi ja peittää kaiken muun alleen. Tavallaan se ilmaisee sellaista, mitä ei millään muulla tavalla voi ilmaista, mutta estää samalla. Mutta sitten olen ajatellut, että se on tärkeää noin ja se saa olla.

    Muutoksia taas tulee tekemättäkin.

    Kiitos kommentistasti, Liisu. Vaikkakin kiitän nyt makkarakielellä.

    VastaaPoista