tiistai 29. marraskuuta 2011

Yöllä on onnellista herätä nenänpää kylmänä ja huomata, että peitto on edelleen riittävän lämmin, tyyny on kuiva ja katulamppu paistaa niin himmeän tasaisesti ikkunasta sisään, että tietää yön olevan tuskin puolessa ja voivansa nukkua vielä pitkään. Kylmästä käpertymisen sijaan voikin venyttää varpaita niin pitkälle kuin ne yltävät ja jäädä niille sijoilleen.

6 kommenttia:

  1. Toi on kyllä niin totta.

    VastaaPoista
  2. Kunpa tosiaan sen hienon hetken, joita sentään useiden ihmisten elämässä ja oloissa viuhahtelee, toisilla harvoin, toisilla myötäänsä, oppisi huomaamaan, panemaan merkille, ei aina tarvitsisi valittaa ja elämä tuntuisi paljon onnellisemmalta.

    VastaaPoista
  3. Jos joku sanoo tämän - tämän öisen kokemuksen joka minullekin on hyvin tuttu - paremmin kuin mitä se tässä on kerrottu, en usko. En!
    (Ennen kun luen.)

    VastaaPoista
  4. Aamuyöt ovat pahimpia... tai tavallaan parempia, koska...
    "... voikin venyttää varpaita niin pitkälle kuin ne yltävät ja jäädä niille sijoilleen ..."

    Samperin suloinen näkökohta!

    VastaaPoista
  5. Anonyymi12/02/2011

    Kyyhkyseni.

    VastaaPoista
  6. Tiina,

    Totuus on toinen nimeni! (tosin haluaisin, että se olisi Rakkaus, mutta ei se vain ole)

    pikkuliisu,

    täytyy kyllä myöntää, että pienistä asioista valittaminen kuuluu elämäni suuriin iloihin, mutta ehkä siinä voi olla hyvä tasapaino.

    mikis,

    en lisännyt tähän edes lämpöpulloa, mutta se muuttaisikin koko asian, sellainen peitonalinen pimeä kääpiöaurinko. lämpimin kappale vie aina shown.

    VastaaPoista