tiistai 8. marraskuuta 2011

viivasyövytys, ns. käänteisvedos telalla


Laatta taisi löytää juuri tarkoituksensa.

Monesti kaiverrin vielä luistaa vahalla, lipsuu tai piirtää liian hennosti. Käsi lepää kovapohjan nahkealla pinnalla, siinä on syvä ja tumma sävy. Kupari kiiltää alla. Neljän tai viiden vuoden jälkeen minulla on hataria ajatuksia.

Vilkaisin tänään kuuta, ja se näytti suurelta, pehmeältä ja huuruiselta. Teki mieli hyppiä.

Uutena aikoinaan ostamani pölynimuri on alkanut ulvoa suureen ääneen. Sydämeni särkyy, kun olen niin vanha, että laitekin on vanha ja tekee kuolemaa. Sähkölaitteen elinikä on sama kuin lemmikkimarsulla. Pölynimurin haiseva vanhuus tuntuu petturuudelta ja uuden hankinta katkeralta käänteeltä. Ehkä käyttäisin sata euroa enemmän ja saisin pyöreän robotti-imurin. Kuinka surullista onkaan löytää se kahdeksan vuoden päästä kuolleena nurkasta, viimeiset murut pussissa. Niin iloisesti ja ahkerasti se kiersi huoneesta toiseen ja piippaili mennessään.

20 kommenttia:

  1. Aikoinaan, kun nyrkkeilin, piti treenata myös naruhyppelyä. Se sai jalat liikkumaan! Nyrkkeily - joka sinun mielestä on tietysti inhottavaa (mutta ota huomioon, että eihän sitä harrasta kuin he, jotka ovat eri mieltä kuin sinä). Olkoon miten on, ja niin varmaan onkin, mutta Zat zat on kevyttä liikuntaa sen rinnalla.

    Imuroiden kanssa saa aina olla varovainen. Kerran eräskin meinasi viedä varpaani... mutta en antanut. Imurit, samoin kuin jo päivätyönsä tehneet pesukoneet, voi roudata Kainuuseen. Ja huudattaa niitä siellä jollain suolla. Silloin sudetkin, etenkin linkousvaiheessa, ihmettelisivät "mistä nyt on kyse?", nuuhkisivat ilmaa, ja palaisivat takaisin Neuvostoliittoon.

    Ps. Jossa susi on susi sudelle, samoin kuin ihminen ihmiselle. Ja pesukone pesukoneelle.

    VastaaPoista
  2. Anteeksi, Annikki. En minä ole monimutkainen (tai en muista mistä sinä minua syytit); tuossa äskeisessäkin tekstissä pistin vain sanoja peräkkäin. Ei niillä sen kummempaa merkitystä ole.

    Ps. Mutta nuo sun kuvas on kivoja. Tosi kivoja.

    VastaaPoista
  3. Jaa, ei kai siinä nyrkkeilyssä muuta "inhottavaa" ole kuin väistämättä iskuista seuraavat aivovauriot. Siinä on ihan mielenkiintoista se, miten kapeassa keilassa siinä on hyökkäys- ja väistölinjat, ne on parhaimmillaan vain se nyrkinleveys.

    Mutta niin, ei se kyllä ole mielenkiinnon kohteistani ihan sillä top 100 -listalla. Ja minusta on eettisesti kestämätöntä opetella murskaamaan toisen ihmisen kasvoja ja kylkiluita. Inhottavalla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

    Kävin viemässä jo yhden television ja yhden elämästään luopuneen sähkövatkaimen jätekeskukseen, jossa ei ollut susia, vaan hurjan paljon lokkeja. Siellä roskamerellä ne elävät ja kalastelevat.

    Oikeastaan pitäisi tehdä lettuja. Mutta sitä varten pitäisi kävellä ostamaan lisää maitoa, ja se on väärin se. Jos on kylmäkin. Ja väsy.

    VastaaPoista
  4. Ei kai lättyihin välttämättä tarvita maitoa? Eikö vesi riitä, tä? Itse en osaa kauheesti tehdä ruokaa, paitsi leikkelelautasia, pilkon niihin erilaisia eineitä. Ja päälle panen salaattia.
    Lettuja heittelen paistinpannulta erilaisilla kierteillä - viuh viuh vaan; niistä tulee tosi rapeita. (Ja etenkin lapset haluavat nähdä mitä minä teen.)

    VastaaPoista
  5. Kuvat on livenä paljon hienompia, skanneri on kauhean huono. Mutta ei se mitään haittaa, kiitos.

    Toivottavasti minulla ei ole tapana syytellä ketään, sehän on vihoviimeistä. katso kuva!

    Täytyy kyllä vajota melkoiseen itsesäälin ja toivottomuuden suohon, jos päätyy tekemään lettutaikinan veteen, kun ei jaksa kävellä 200m huoltoasemalle.

    Jonkun miehen kannattaisi huolia minut jo pelkästään sen takia, että todellakin osaan laittaa ruokaa, leipoa rapeakuorista leipää ja paistaa hanhen uunissa. Kerran laitoin erityistä leipäkuorista kanaruukkuani yhdelle poikaystävälle, joka sitten vain jätti tulematta syömään, eikä ilmoittanut mitään. Siitä olisi pitänyt ymmärtää, että poika oli huono, läpeensä huono ihminen. Mutta enpäs ymmärtänyt. Sellaisia ne nuoret tytöt on.

    VastaaPoista
  6. Oliko tuo kuva (katso kuva) siitä poikakaverista joka jätti tulematta luoksesi "syömään kananrintaan"...

    http://www.youtube.com/watch?v=Gi0Xc6S2OwE&feature=related

    VastaaPoista
  7. Se oli kuva syyttävästä annikista.

    Vai ei saisi rakastaa kylmää kuuta. Aika epämääräinen vaatimuksissaan tämä nainen. No ei voi mitään, minulle ja kristiinalle ei syntyisi hiekkaanpiirtämissuhdetta ollenkaan.

    Kirjoja rakastava ihminen kyllä lukee sitä rakkainta kirjaansa elämänsä loppuun asti yhä uudestaan ja uudestaan.

    VastaaPoista
  8. Taidat olla yllättävän hellä ihminen.

    VastaaPoista
  9. Ei siinä mitään yllättävää ole, olen lähestulkoon ovimatto.

    Mutta tänään tulin ajatelleeksi, että jos harrastamani aikidō kirjoitettaisiin vain hieman eri tavalla (siis eri merkki, sama äänne), se tarkoittaisi rakkauden voiman tietä. Ja se on kuules merkittävää.

    VastaaPoista
  10. Tulin tänne ihastelemaan blogisi ytimekästä nimeä. Mutta että odottaakin nimeä.

    Jouduin joskus työssäoloaikanani vetämään työtä, jonka tarkoituksena oli löytää perusviestejä.
    Esitin porukalle aljaisiksi sen vanhan vitsin kaupasta, jossa suunniteltiin mainosta.
    "Täällä myydään tuoreita munia". - Siis jos ei täällä, niin miksi mainos, siis: myydään tuoreita munia.
    Myydään - ei kai niitä ilmaiseksikaan anneta, siis: tuoreita munia. Kannattisikokaan tarjota muunlaisia munia, siis: munia.
    Minusta tuo "Annikin" näyttää tällaisen ajatuskulun päätepisteeltä.

    VastaaPoista
  11. Hei Sokea kana,

    Jokin sellainen ajatus siinä oli. Aluksi se piti nimetä kirjoittajanimellä erotukseksi kaikista niistä muista blogeista (minulla on ollut monta, mutta vain tämä pysyy) ja lopulta kun jäi vain tämä ydin, niin sen erottamiselta putosi pohja pois. Mutta mitään muutakaan nimeä ei tuntunut tulevan tilalle. Odotan vieläkin sopivaa, ja ehkä se joskus tulee.

    Haa, sinullahan oli blogissasi myös tämä "jos rakastat" -teema. Onkohan mikis käynyt sielläkin kurkistamassa, vai ovatko nämä taas näitä pienen maailman yhteensattumia.

    VastaaPoista
  12. Luultavasti kumpikin inspiroitui laulusta, kun Kristiina Halkolan muistelmien nimi toi sen taas mieleen.

    VastaaPoista
  13. Minä en käy enää missään. Kotoanikin lähden koko ajan pois. En tiedä minne. (Eikä sillä ole väliä.)

    VastaaPoista
  14. Sepäs oli synkästi sanottu.

    Minäkin lähden aamulla toiseen kaupunkiin. Kaikista pahinta on ajaa takaisin samana iltana.

    Kun nyt viitsisi nukkumaan mennä. Sekin on matka muualle, ja nykyään pahoihin paikkoihin.

    VastaaPoista
  15. Synkistelin ihan turhaan! Johtui varmaan siitä kun juuri sain luetuksi Arto Mellerin elämänkerran (Martti Anhava: "Romua rakkauden valtatiellä.") Mitä pitemmälle kirjaa ehtii (687 sivua) sen synkemmäksi tarina muuttuu. Vasta kuolema armahtaa kärsivän runoilijan.

    Itse voin erinomaisen hyvin. Äsken tilasin itselleni joulun, erääseen vieraaseen maahan, jonne menen mielelläni.

    VastaaPoista
  16. Minä en voisi matkustaa paikkaan, jossa ei saisi jouluruokaa ja olisi hyytävän kylmä. Joku roti joulussakin pitää olla. Vaikka eihän nuo joulut ole kovin kummoisia olleet vuosiin. Jokin niistä nykyään puuttuu. Varmaan joku oma ajatus.

    VastaaPoista
  17. Annikki, mielestäni Sinä olet nyt synkkä!? Jouluhan on - kuten kiusallisen kovaääniset joululaulutkin toitottavat - ihmisen sydämessä. Eikä sitä kovin helposti edes kardiologi sieltä pois kaiva. Joulu on kuin palava Himmeli! (Tai kauheeta vauhtia pyörivä enkelikynttelikkö.) Tai... riisipuurosta löytyvät ukki-Pukin tekohampaat.

    Joulu yhdistää ihmiset. Kuin sadekuuro. (Varjon alle.)

    VastaaPoista
  18. En minä ole synkkä. Olen vain jouluihini pettynyt realisti. Tosiasiassa viimeiset 5-6 tai enemmän vuotta ovat olleet väsyneiden kiukkuperseiden stressinpurkua vittuilemalla vuosi vuodelta huonontuvan ruuan äärellä.

    Viime vuonna huomasin, että vittu minä jaksa enää edes kuusta koristella ja teki mieli nakata hankeen ne iänikuiset muovipallot, joissa on henkeä yhtä paljon yhden käden akryylihanskassa.

    Tänä vuonna homma menee varmaan melko samalla kaavalla. Mutta en aio siihen alistua ihan täysin, vaan hankin myös oman joulupuun, jonkun ruukkusypressin, paistan oman kinkun, teen omat joululaatikot ja joulukalat. Ja kun minä sukulaisista raahaudun kotiin, kukaan ei pilaa sitä omaa joulua.

    VastaaPoista
  19. Jos haluat että (vähän kulahtanut) Pukki tulee Sinua tervehtimään niin... tota noin... niin 4skahdetta (4.2.2012) olisi seuraava vapaa aika.

    Sovittu?

    Ps. Takaan, että et pety. (Ja omat, teoreettisesti mahdolliset pettymykseni pistän Firman piikkiin. Jos on tarvis.)

    VastaaPoista
  20. Kulahtanut Pukki taisi nyt tahallaan valita sellaisen viikonlopun, joka ehdottomasti ei käy. Minulla on sovittu tapaaminen jo valmiiksi, joka vuosi, samaan aikaan.

    En voi ymmärtää, miksi kukaan pettyisi minuun, vaikka onhan sellaista tapahtunut ja sellaista pelkään alinomaa. Mutta silti, käsittämätöntä.

    VastaaPoista