maanantai 21. marraskuuta 2011

Uuvuttavaa kyyröttämistä kirjan ääressä. Eivätkö nämä sivut ikinä lopu. Niskaa pakottaa, syöminen jää. Ajatus harhailee kuitenkin, miksei se pysy noissa välimerkeissä, täällä on lauseita.

Ensilumi satoi lauantaina, vilkaisin sitä ikkunasta. Valoisan aikaan voi nähdä pehmeitä suuria höytyviä, pimeän aikaan vain varjoja katulamppujen keilassa. Unet eivät hellitä. Yhä uusia ja uusia vanhoja kasvoja tunkee niihin kuin kalvakkaita sieniä maasta. Kaikki haluavat jotakin. Minä haluan jotakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti