keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Onko sää todella muuttunut kahdessa päivässä tyypistä toiseen? En voi uskoa, mutta silti iltaisin on marraskuun sumuista hämyä, katulamput tekevät pehmeitä haloja ruskeaan iltaan, tihkuttaa, ja silti lammikot pysyvät tyyninä ja tummina. Tähdillä ei ole marraskuun yössä sijaa; nyt hohtavat himmeät valot lähellä maan pintaa, pienimmätkin lamput pyörteilevät pimeässä. Jos marraskuulla olisi ääni, se olisi hidas ja matala rummunlyönti.

12 kommenttia:

  1. syyskuussa tuhannet suomalaiset selaavat sormet innostuksesta kosteina erilaisten opistojen esitteitä. posket punehtuvat, kun silmät löytävät vihkosesta johdatuksen malaijin kieleen, luovan tekstiili-ilmaisun lumpui ja rätei -kurssin, lipokas- tai kaappikellokurssin. touhukkaimmat haalivat itselleen useita uusia kieliä, jumppatunteja ja nikkarointi-iltoja.

    pelastusteorian mukaan synkkää syksyä pelkäävät haluavat pelastaa itsensä masennukselta haalimalla harrastuksia. kodeissa käydään tiukkoja keskusteluja iltalukujärjestyksistä. kuka hoitaa lapsia, kun tee itse korusi -kurssi ja tähtitieteellisen merenkulun kurssi osuvat päällekkäin? periaatteellinen valinta täytyy joka tapauksessa tehdä päällekkäin menevien kuntojumpan ja fransujen, revinnäisten ja leikekirjonnan välillä. elvyttääkö ruumistaan vai suomalaista käsityöperinnettä?

    energiset harrastamisen aloittajat eivät tajua marraskuun ihanuudesta mitään. ja se on niille ihan oikein. me saamme pitää kaikki ne sumuiset hämyt, tihkut ja hitaat rummunlyönnit.

    VastaaPoista
  2. Poljin sysipimeällä tiellä juuri ja katselin höyryistä, huuruista kuuta.

    Jostain syystä marraskuun sade ei ole sellaista hyytävää ja neulamaista kuin lokakuun, vaan pehmeää ja sumun kaltaista. Marraskuu on näennäisessä rumuudessaan lempeä, se on mätiä omenoita, lahoa puuta ja pimeää.

    Ketä tai mitä siitä kiittäisi, että on vinksahtanut niin, että marraskuu iskee hermoon kuin toffee hampaaseen?

    VastaaPoista
  3. syyskuu kohtelee ihmisiä kuin tuuli joka repii lehtiä, puista käsin. (jokainen joka on kävellyt aution hiekkarannan tietää mitä tarkoitan eikä ala laulelemaan) marraskuuta ei ole, ei lokakuuta, on syksy ja syksy, sitten tulee talvi, keväällä meidän päähän puhkeaa sarvia, se on kummallista. Talvi on musta. Ja Me olemme eläimiä, aika pienikokoisia, jotka hirnumme.

    VastaaPoista
  4. meri... Atlantilla aallot vyöryivät milloinkin mistä suunnasta. siihen tottui. maissa oli joskus vaikeuksia. etenkin Buenos Airesissa jossa oli lyhytnokkaisia busseja. (Tiedän, haisin suolalle.)

    Älkää, kiltit ihmiset, tuomitko minua siitä... meri!

    VastaaPoista
  5. No mutta mikis, ei ole myöskään syksyä, eikä ole talvea, eikä kesää. On vain siniaaltoinen lämpötilagradientti aika-avaruudessa.

    Marraskuu sijoittuu olemassaolossaan ehkä jonnekin viikonpäivien ja vuodenaikojen väliin, onhan kuukaudella kuunkierto pohjana kuitenkin ja sillä lailla vastaava fysikaalinen ajanjakso olemassa.

    Vuodenajoista olen sitä mieltä, että vain mielikuvitukseton jakaa ne neljään, kun niitä selvästi on 12 näillä leveysasteilla. Syksy jakaantuu alku-, keski- ja loppusyksyyn jne. ja jotka ovat selvästi omanlaisiaan. Marraskuulla on oma paikkansa juuri loppusyksyn ja alkutalven rajalla, pimeän kynnyksellä. Se on minulle maaginen ja rakas.

    VastaaPoista
  6. Minulle kaikki on maagista ja rakasta. Kuten sinä, noin singulaarisesti.

    Eikun... tässä hain takaa yhtä sanaleikkiä joka nyt ei onnistunut. Huomaan. Eikun... siis... Antaa olla.

    VastaaPoista
  7. Mutta tästä runosta, annikki armas, minä pikkupoikana tykkäsin.


    Syksyn kolkko, synkkä ilta
    kattaa kaupungin ja maan,


    koska,
    suomenkielenopettajani,
    nainen,
    sanoi että siinä on liian synkkä rytmi. (Paskat, ajattelin. Ja pistin äidinkielen -vihkoni takaisin pulpettiini, sen uumeniin.)

    VastaaPoista
  8. Minusta aivan erinomainen oli Coco Popsin mainosrallatus:

    Olen pieni marakatti Coco nimeltään. Viidakossa liikun tosi vikkelään. Banaaneja vaikka puut on pullollaan, minä söisin vain Coco popsia, jee jee!

    Täytyy myöntää, että Tiitiäisen satupuu oli varsinainen inhokki niihin aikoihin.

    Mitä kaikkea saisikaan ihmisten mieliin lastenlauluissa ujutettua:

    Pikku Kakkosen posti: postilokero 347, 33101 Tampere 10. Pikku Kakkosen posti.

    Järjetön postiosoite on tallennettu ikuisiksi ajoiksi muistiin, sen palautettavuus ei heikkene, ei haalene edes kymmenissä vuosissa.

    VastaaPoista
  9. Minä muistan semmoisen Piilokamera -jutun jossa ihmiset työnsivät kirjeen postilaatikkoon jonka sisältä kuului "AUCH"... ikään kuin se kirje olisi tökännyt jonkun postilaatikon sisällä työskentelevän lajittelijan silmään?
    Ei tämä ollutkaan hyvä juttu.
    Mutta joskus olen ajatellut että kun herra neiti tai rouva mies joka työntää päivisin mainospostia postiluukustani, niin karjaisisin (olen oven takana valmiina kytiksellä) että EM MÄÄ NÄITÄ HALUA.

    Varmaan säikähtäisi.

    VastaaPoista
  10. Tjaa, kerran minä tein etusormista ristin eteeni ja karjaisin "Vade retro!" puheille pyrkineelle feissarille. Toimi yllättävän hyvin.

    Huomenna käy Martti Hanhelle huonommin kuin tässä:

    http://www.youtube.com/watch?v=naWDb2G5Etk

    Martti täytetään siis omenoilla ja luumuilla ja työnnetään uuniin. Hah.

    VastaaPoista
  11. Anonyymi11/05/2011

    Voivoi kun jäi se kolmas sana feissarille puuttumaan..

    VastaaPoista
  12. Siitä se ois vaan luullut, että se on kiroilua. Mutta onhan se tietysti mahdollista, että ko. feissari olisi todella kadonnut voimallisemmalla loitsimisella sinne, mistä tulikin.

    VastaaPoista