lauantai 19. marraskuuta 2011

Kotimatka oli onneksi lyhyt. Juuri ketään muita ei tiellä näkynyt, ja ajoin säällistä nopeutta, koska en yksinkertaisesti oikein nähnyt vaanivia kameroita enää kunnolla. Räntä löi ikkunaan ja valot pyyhkivät mustaa ja valkoista, kuusia ja koivuja.

Järvet katoavat yöllä näkyvistä. Mutta päivällä ne olivat vielä sumuisia ja piripintaan asti täynnä. Rannat suorastaan kelluivat veden pinnalla. Aivan pinnan alla ui hitaasti syntyviä jäälauttoja, vielä harvoja ja vaaleanharmaita. Harjut kyyröttävät niska köyryssä veden partaalla. Hetken päästä kaikki jähmettyy.

2 kommenttia:

  1. Kävelin tänään katuja jotka yskivät jalkapohjieni alla. Oli niin kylmä? Ja juuri kun meinasin astua suojatielle niin siihen pysähtyi Bussi joka sanoi "Mene vaan yli. Kyllä Minulla on aikaa odottaa." Menin. Menin kahvilaan jossa join kupillisen teetä (1,70;-). Sitten minulle ei enää sen kummempaa tapahtunutkaan, vaan kävelin kotiini.

    VastaaPoista
  2. Busseilla on tapana puhista ja narista niin kuin Liikkuvalla linnalla. Pysäkillä ne kurnuttavat (sieltä niiden mahasta kuuluu metallinen rakse) ja mennessään hörähtävät.

    Minä heräsin tänään kaksi kertaa ja menin takaisin nukkumaan. Siten heräsin kolmannen kerran, ja pakotin itseni pöydän ääreen lukemaan, ja kovin oli vaikeaa se. Mitään ei ole tapahtunut.

    VastaaPoista